Vastakkainasettelua vai luovaa ajattelua ratkaisujen haussa?
Ehdotuksia toimenpiteiksi koronakriisin jälkeen tarvitaan kaikilla yhteiskunnan alueilla.
Jouni Kemppainen herätti keskustelua ympäristöministeriön ryhmän kokoonpanosta kolumnissaan (MT 17.4.) ja twiitissä: ”Kun maan ja metsänkäyttöön ollaan puuttumassa, maan ja metsänomistajat suljetaan suunnittelusta ulos. Näin päätti toimia ympäristöministeri...”
Tekstianalyysini twiittikommenteista (yhteensä 36 kpl) osoitti, että 90 prosenttia niistä oli avoimesti vihamielisiä tai ivallisia koko ryhmää kohtaan, koska ajateltiin, että ryhmä toimii maa- ja metsätaloutta vastaan.
Enemmistö ei selvästikään ollut lukenut ryhmän toimeksiantoa, joka ei sano mitään ”puuttumisesta maan ja metsän käyttöön”, vaan hakee ehdotuksia ”ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävistä taloutta elvyttävistä toimista koronakriisin jälkeisessä yhteiskunnassa.”
Vain muutamassa twiitissä kehotettiin rakentavasti laajentamaan ryhmää. Eikä kukaan muistanut, että esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut koronaryhmän, jossa on pelkästään talousasiantuntijoita.
Somekeskustelu osoitti, miten helppoa on lietsoa eripuraa ja unohtaa pääasia, eli erilaisten ideoiden synnyttäminen ja niiden ennakkoluuloton tarkastelu. Twiittiketju kärjisti ristiriitoja ja reviiritaistelua, jota myös ministeri Lintilä näyttää MT:n haastattelussa 17.4. korostavan: ”Ei ole mahdollista, että sitoutuisimme näihin ympäristöministeriön työryhmän esityksiin.”
Vaihtoehto kiistalle siitä, kuka saa tuottaa ehdotuksia, on kehottaa kaikkia kynnelle kykeneviä tuottamaan niitä. Tutkimuskaan ei ole edustettuna ryhmissä, mutta esimerkiksi Strategisen Tutkimuksen tutkijat julkaisivat kannanottonsa ja ajatushautomoissa pohditaan ratkaisuja eri lähtökohdista.
Se, mihin Suomi lopullisesti sitoutuu, on demokratiassa oma prosessinsa, jossa tulee käydä kriittistä keskustelua eri ehdotusten hyvistä ja huonoista puolista. Sillä, kuka ehdotuksen alun perin on esittänyt tai missä yhteydessä se on syntynyt, ei pitäisi olla merkitystä, jos aidosti pyritään luoviin ratkaisuihin, joita nyt todella tarvitaan.
Mikael Hildén
professori
Ilmastonmuutoksen strateginen ohjelma
Suomen ympäristökeskus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
