Elintarvikeketju roikkuu tuottajan velanoton varassa

C-alueen naudanlihantuottajat pitivät kriisipalaverin Nivalassa 17.8.

AB-alueella heikomman tukitason vuoksi tilat ovat jo kauan eläneet kriisissä. Sikatiloilla on tällä hetkellä taloudellinen hätätilanne, mutta maito- ja nautatilat ovat jo vuosia kärsineet huonosta kannattavuudesta.

Etelä-Suomessa kotieläintilojen väheneminen on kiihtynyt ja investoinnit tyrehtyneet. Investointien loppuminen tarkoittaa käytännössä tuotannosta luopumista. Tulevaisuus huolettaa, jopa pelottaa tuottajia.

Etelän maito- ja nautatilojen tuotantomotivaatiota ei paranna Maaseudun Tulevaisuudessa 10.8. julkaistu normisatotaulukko, josta ilmenee säilörehusatojen olevan Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla maan heikoimpia, ainoastaan Lappi ja Kainuu jäävät jälkeen. Tästä huolimatta Etelä-Suomeen maksetaan tukea huomattavasti vähemmän kuin muualle.

Keskimääräisellä varsinaissuomalaisella maitotilalla on arviolta noin 40 hehtaaria nurmiviljelyssä. Pohjanmaalla sama säilörehusato saadaan 30 hehtaarin alalta. Normisatojen perusteella AB-alueen maidon ja naudanlihan tukitason pitäisi olla korkeampi kuin Keski-Suomessa. Mitä valtio aikoo tehdä vääristymän korjaamiseksi?

Ministeri Jari Koskinen sanoo, ettei voi luvata 141-tuen jatkumista. Jo ministeri Sirkka-Liisa Anttilan kaudella EU tarjosi 141-alueelle nollaa. Uskomme, että EU tulee toteuttamaan suunnitelmansa. Tämä on se kylmä todellisuus, jonka mukaan tuottajan on tulevaisuutta rakennettava.

Meidän maitotilallamme 141-tuki merkitsee noin 20 000 euroa. Kiintiöpalkkion poistumisesta aiheutuva tukivähennys on 11 289 euroa. Yhteensä siis yli 30 000 euroa. Nykyisellä kustannus- ja tuottajahintatasolla emme tule selviämään tulevista leikkauksista.

Hallitus on ensi vuonna leikkaamassa tuottajilta 40 miljoonaa euroa tukia. Lisäksi muita vähennyksiä maatalousbudjettiin tulee 60–70 miljoonaa. EU:lta on turha kinuta rahaa, jos Suomi itse toteuttaa kansallisten tukien leikkauksia.

Myös Kreikka-vakuudet tulevat vaikeuttamaan tukineuvotteluita. Vai pyrkiikö Suomen hallitus tahallisesti tilanteeseen, jossa EU ei anna lupaa tuotantoon sidottujen tukien jatkolle 141- ja 142-alueilla? SDP:n vaaliohjelmassahan tavoitellaan markkinavetoista maataloustuotantoa tukivetoisen sijaan.

Ministeri Koskinenkin toivoo tuottajien saavan markkinoilta enemmän rahaa. Hallitus ja ministeri eivät voi komentaa markkinavoimia.

Elintarvikeketjun muut osapuolet ovat tyhjentäneet tuottajan kukkarot ja taskut ja tulevat jatkossakin tekemään näin. Ulkomaisia tuotteita on niin paljon tarjolla, ettemme usko tuottajan aseman paranevan ketjussa.

Esimerkiksi Saksassa sianlihan tuottajahinta on Suomen hintaa korkeampi, mutta kauppias saa tukusta saksalaista lihaa huomattavasti edullisemmin kuin kotimaista.

Valtio, teollisuus, kuluttaja ja erilaiset järjestöt haluavat maatalouteen investointeja, jotta ruokaketjun työpaikat säilyvät. Jollei maatilojen kannattavuus parane, tiloilla on edessä joko tuotannon lopettaminen tai massiivinen velkaantuminen. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttele.

Maatilat eivät voi tolkuttomasti myydä pääomiaan, koska pellot ja metsät ovat tuotantovälineitä. Jos pääomat myydään, tuotannon jatkamisen edellytykset poistuvat. Se MTT:n hehkuttamasta vakaavaraisuudesta...

Tällä hetkellä tuottaja voi luottaa ainoastaan omaa harkintaansa tilansa tulevaisuuden suunnittelussa. Hän on aina itse vastuussa tuotannostaan, työketjuistaan, pääomistaan ja veloistaan.

Elintarvikeketjussa ainoastaan tuottajalla on koko omaisuus kiinni toiminnassa, ja näin koko ketju roikkuu tuottajan pääomien ja työn varassa. Kun maatilojen talous romahtaa, ketju katkeaa ja putoajia riittää joka lenkissä.