Talousoppeja Ruotsista ja Virosta

Viime vuodet ovat olleet synkkää aikaa Suomen taloudessa. Takavuosina Euroopan talousihmeeksikin ylistetty maa on joutunut nöyrtymään tylyjen tosiasioiden edessä.

Suomessa on eletty vuosikausia hitaan tai olemattoman kasvun aikaa. Valtio velkaantuu, työttömyys kasvaa ja yt-neuvottelut ovat tulleet tutuiksi.

Syitä mahalaskuun on useita. Kansainvälisen finanssikriisin mainingit ovat lyöneet Euroopan ylitse. Globaalin talouden ja tiiviin keskinäisriippuvuuden aikakautena taloudeltaan vientivetoisen Suomen on vaikea nousta jaloilleen, kun koko maanosan talous sakkaa. Myös sulkeutunut itäraja supistaa vientiä tuntuvasti.

Euro sitoo Suomen yhteisvastuisiin kriisimaiden veloista. Lisäksi yhteisvaluutta riistää mahdollisuuden devalvoida.

Suomalainen yhteiskunta on jo pitkään kärsinyt jäykistä, menneisyyteen jumittuneista rakenteista. Perinteiset kansantalouden peruspilarit, metsäteollisuus ja it-ala, ovat tulleet ryminällä alas.

Väestön ikärakenne painottuu ikääntyviin ja huoltosuhde on ongelmallinen. Ongelmia voisi luetella lisääkin.

Olennaisin kysymys kuitenkin on, miten talous saadaan taas nousuun.

Useat kotimaiset talousviisaat ja bisnes­vaikuttajat ovat alkaneet haikailla Viron veroratkaisujen perään. Etelänaapurissa talous nimittäin kasvaa ja elinkeinoelämässä on dynamiikkaa.

Viro on eittämättä ottanut merkittäviä harppauksia eteenpäin. Entisestä sosialistisesta neuvostotasavallasta on kehkeytynyt pieni talousnousukas, jonka talous- ja veropoliittiset ratkaisut ovat lähellä markkinaliberaalin ajattelijan ihanteita.

Pitkittyneessä talousahdingossa painiskelevassa Suomessa on syytä 
pitää silmät auki sille, mitä lähialueilla tapahtuu.

Suomen ja Viron veromalleja vertailtaessa olisi kuitenkin aina syytä huomioida maiden hyvin erilainen historia.

Sosialismin romahtamisen jälkeen Virossa siirryttiin vauhdilla talouspolitiikan 
toiseen äärilaitaan, hyvin vapaaseen markkinatalouteen. Virossa on verraten suuret tuloerot ja palkat ovat paikoin 
hyvin matalalla. Kaikki eivät saa työstään kunnollista toimeentuloa.

Suomesta rakennettiin sotien jälkeen pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa 
valtiolla on näihin päiviin saakka ollut merkittävä rooli talouden ohjaamisessa ja mahdollisuuksien tasa-arvon turvaamisessa kansalaisilleen.

Yhteiskuntana Ruotsi muistuttaa Suomea huomattavasti enemmän kuin Viro. Ruotsi on kyennyt joustavoittamaan ja päivittämään hyvinvointivaltiorakenteitaan 2010-luvulle huomattavasti Suomea paremmin.

Ruotsi tosin on myös Suomea paljon monipuolisempi kansantalous. Kun talous on terveellä pohjalla, on myös hyvinvointipalveluista huolehtiminen helpompaa.

Kylmän sodan vuosikymmeninä 
Suomi haki turvaa lännestä nimenomaan Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kautta.

Itänaapurissa leimunnut punainen jättiläinen olisi mieluusti alistanut Suomen vasallivaltiokseen. Taitavalla ulkopolitiikalla Suomen kuitenkin onnistui selviytyä idän ja lännen välissä.

Vielä 1960-luvulla Suomea ei olisi voinut kutsua Pohjoismaaksi siinä mielessä, miten termi nykyään ymmärretään.

Pohjoismaat tarjosivat Suomelle 
hengitysreiän länteen ja mahdollisuuden kehittyä hiljalleen täysioppiseksi länsimaiseksi demokratiaksi kansandemokratiaksi taantumisen sijaan.

Historiallisesti ajatellen Suomi on Ruotsin pikkuveli ja Viron isoveli. Tosin 
Viro on, ainakin presidentti Toomas Henrik Ilveksen suulla, pyrkinyt hiljalleen irrottautumaan pohjoisen velipojan varjosta.

Suomessa seurataan edelleen silmä kovana, mitä länsinaapurissa tapahtuu. Suomen EU-jäsenyyden sinetöi aikoinaan Ruotsin liittymispäätös. Samalla tavoin Suomessa harjoitettavaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa peilataan nyt siihen, mitä Ruotsi tekee.

Talouspäätökset ovat aina ideologisia Jokainen vero- ja talouspoliittinen ratkaisu muovaa yhteiskuntaa, jossa elämme päivittäistä elämäämme, työskentelemme ja kasvatamme lapsemme.

Suomessa voidaan ottaa mallia joistakin 
Viron toimintatavoista, mutta poliittis-
historiallisesti läheisempi sukulainen ja vertailukelpoisempi kumppani on edelleen Ruotsi.

jukka.koivula@
maaseuduntulevaisuus.fi