Kauppapolitiikka palasi maailmankartalle

Tein vajaa kolme vuotta sitten Britanniassa tutkimusta kansainvälisen kauppapolitiikan uutisoinnista. Edes suuri kansalaisjärjestö Oxfam, jota siteerattiin länsimaiden lehdistössä viime vuosikymmenellä Maailman kauppajärjestön kokouksissa enemmän kuin useimpien maiden hallituksia, ei silloin enää panostanut asiaan.

Meillä Suomessa ei ole moneen vuoteen ollut yhtään vakituisessa työsuhteessa olevaa toimittajaa, joka olisi keskittynyt etupäässä kauppapolitiikkaan.

Nyt kauppapolitiikan tuntijoille on kuitenkin tarvetta, ei vain lehdistössä vaan myös hallinnossa ja etu- sekä kansalaisjärjestöissä.

Syynä on Yhdysvaltain ja EU:n välillä neuvoteltava kauppasopimus (TTIP), joka herättää huomiota ja suuria tunteita.

Itse ajattelen, että on aikakin. Kaupan säännöt ovat sitä kansainvälistä politiikkaa, joka koskettaa jokaista meistä päivittäin arjessa.

Kauppa ei pysähdy. Tuotteet, palvelut, ihmiset ja pääomat virtaavat piittaamatta siitä, pysyvätkö kansainväliset säännöt sen tahdissa mukana. Ikäviä esimerkkejä työvoiman oikeuksien laiminlyönnistä olemme saaneet lukea Finnwatchin tekemistä selvityksistä.

Arvoketjujen kansainvälistyminen on karulla tavalla läsnä myös suomalaisessa ruokaketjussa, joka koettaa sinnitellä halpaa tuontia vastaan.

USA:n kanssa neuvoteltavaan sopimukseen kohdistuu monia pelkoja. Se selvisi, kun EU julkisti pari viikkoa sitten eurobarometrin. Kysely kertoi 62 prosentin haastatelluista suomalaisista lähtökohtaisesti kannattavan sopimusta.

MT:n verkkosivulle kumpusi todellinen kritiikin vyöry. Monet kantoivat huolta siitä, että neuvotteluista on uutisoitu liian vähän tai on kerrottu yksipuolisesti se, mitä neuvottelukoneisto suostuu kertomaan.

Osa kommenteista lähenteli vihapuhetta, mikä tuntuu oudolta. Kun vastaavalla tavalla tehty EU:n barometri normaalisti kertoo Suomen olevan yksi EU:hun kriittisimmin suhtautuvista maista, tulosta ei kyseenalaista juuri kukaan.

Pitää musitaa, että niitäkin löytyy, joita sopimus hyödyttäisi.

Etla on haastatellut suuren joukon Yhdysvaltojen markkinoilla toimivia suomalaisia yrityksiä. Niistä suuri osa on pk-yrityksiä. Ne haluavat sopimusta, kunhan se vähentää turhaa byrokratiaa, jos standardeja yhtenäistetään niin kuin tavoite on.

Etla ennustaakin, että onnistuneen sopimuksen syntyessä USA saattaisi nousta toiseksi tärkeimmäksi maana, johon suomalaisyritykset tekevät suoria sijoituksia. Edelle jäisi vain Ruotsi.

Viennissä Yhdysvallat on jo arvonlisäyksellä mitaten Suomen tärkein kohde ja tuonnissa se on Saksan ja Venäjän jälkeen kolmonen.

Se, mitä vaihtokaupassa joudutaan antamaan, on luonnollisesti yhtä tärkeää. Eikä sitä pidä missään vaiheessa aliarvostaa.

Suurin ongelma TTIP:ssä on sen monimutkaisuus. Mukana on useita kansalaisten perusoikeuksia hipovia asioita; se on enemmän kuin puhdas kauppasopimus.

TTIP:n vastustus tuo kiivaimmillaan mieleen 1990-luvun lopun, jolloin teollisuusmaiden järjestön OECD:n piirissä pyrittiin saamaan aikaan monenkeskinen investointisopimus (MAI).

Yleisin väite oli silloin niin kuin nyt, että neuvottelut ovat salaisia. Toisen mukaan EU uhraa TTIP:ssä kaiken monikansallisille suuryrityksille.

Perustelut ovat sinänsä tärkeitä. Mutta hoituuko monikansallisten yritysten mahdin rajoittaminen paremmin niin, että jatketaan vaan vanhaan malliin? Eivätkö yksityiskohtaiset sopimukset investointisuojasta voisi oikein muotoiltuna olla jopa askel parempaan?

Parin viikon sisään EU-komissio kertoo, miten se aikoo reagoida julkisen kuulemisen tuottamiin palautteisiin. Sitten saadaan osviittaa, aikooko komissio tosiaan muuttaa kauppapolitiikan suljettuja malleja.

Ensin on vielä myös käytävä varsinaiset neuvottelut, jotta voidaan arvioida, onko sopimus kokonaisuutena hyväksyttävissä vai ei. Käytännössä kaikki vaikeat kaupan kohteet - elintarvikkeet, investoinnit ja niiden suoja sekä julkiset hankinnat - ovat yhä käsittelemättä.

Vielä on siis aikaa perehtyä ja vaikuttaa siihen, miten asiat kehittyvät.

Kun TTIP:n lisäksi muistetaan Venäjän pakotteet, voi ennustaa, että vuonna 2015 MT:n sivuilla puhutaan ainakin paljon kauppapolitiikasta.