Mitä lääkäri ei määrää

Syksyn varma merkki on vilustumis- ja flunssa-aalto. Ilmiöön kuuluvat erottamattomana osana kehotukset pestä käsiä, pysyä sairaana kotona sekä ottaa influenssarokotus.

Joko kehotuksista ei piitata tai sitten ne eivät toimi. Oman havaintoni mukaan rivit harvenevat työpaikoilla ja kouluissa viikkokausiksi, aivan kuten joka vuosi aiemminkin.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että terveysvalistuksesta unohtuu puolet. Jos sairastuminen olisi pelkästään taudinaiheuttajien läsnäolosta kiinni, joutuisimme vuoteen omaksi joka ikinen.

Merkitystä on myös vastustuskyvyllä, joka ehkäisee sairastumista ennalta.

Sairastumisen ennaltaehkäisyä vaikeuttaa puuttuva tieteellinen tieto. Ruoka-aineiden vaikutuksista uutisoidaan tuon tuosta, mutta tulokset ovat usein ristiriitaisia ja epämääräisiä.

Ei puhettakaan, että kukaan osaisi neuvoa, montako grammaa mitäkin juuresta tarvitaan, tai missä vaiheessa syksyä vastustuskyvyn kohottaminen olisi järkevää aloittaa.

Terveydestä huolehtiminen on kokemusten ja uskomusten varassa. Virolainen luottaa viinasukkiin, suomalainen saunaan. Omassa lähipiirissäni olen todistanut, että korville päähineen avulla istutettu sipuli on katkaissut lapsen korvatulehduksen alkuunsa, useamman kerran. Tietenkään ei voi varmuudella tietää, olisiko taudista selvitty yhtä sujuvasti ilman ikävän tuoksuista pakettia. Oli kuinka oli, antibiootteja ei tarvittu.

Valitettavasti epävarmuudesta hyötyvät kaiken sortin ihmeparantajat. Saksassa homeopatiahoitoja korvataan jopa julkisen terveydenhuollon pussista. Terapialaji on tunnettu ”lääkkeistä”, jotka tuotetaan laimentamalla haitallisia yhdisteitä olemattoman pieniksi pitoisuuksiksi.

Yksilöllä ja yhteiskunnalla on terveyteen usein eri näkökulma. Lääkkeiden teho perustuu todennäköisyyspeliin suurilla ihmismassoilla. Yksilö sen sijaan ei voi ennalta tietää, mikä keino toimii parhaiten juuri hänelle.

Epäluuloa lääkkeisiin lisää alan toimintakulttuuri. Lääkäreille satelee kutsuja koulutustilaisuuksiin, joissa uusimmista aineista kerrotaan lähinnä hyvät puolet.

Ehkäpä omenaa päivässä pitäisi tuputtaa samalla tarmolla?

Liikuntatieteilijät ja elintarviketutkijatkin soisi päästää lääkäreitä valistamaan, samoin taannoin MT:ssä haastateltu kuusamolainen teräsvaari, joka syö vuodessa 140 kiloa mustikkaa.

Lobbausvoimaa kaikkein edullisimmalle terveydenhoidolle ei vain tahdo löytyä, sillä eihän kukaan sillä rikastu.

Lääkealalla esiintyy mielenkiintoisia kytköksiä. Niillä ei ehkä oikeasti ole mitään merkitystä potilaan kannalta, mutta rumilta ne näyttävät.

Lääkehoitoja korvaava Kela on osakkeiden määrällä mitattuna kotimaisen lääkevalmistajan Orionin neljänneksi suurin omistaja. Kelanhan kuuluisi lääkkeiden hintalautakunnassa kamppailla mahdollisimman pienten lääkekustannusten puolesta. Orionin etu on täysin päinvastainen.

Yksityisellä puolella sievästi yksiin menevät kotimaisen lääketuottajan ja -määrääjän edut. Orionin seitsemänneksi suurin omistaja on Aho Group, johon kuuluu Aava-lääkäriketju.

Kotimaisen suosiminen on periaatteessa hyvästä, mutta lääkkeen valintaan se on väärä peruste.