Tuuli tuo tulevaisuutta
Olen huomannut että kotipaikkakunnallani Teuvalla tapahtuu noin kolmenkymmenen vuoden välein jotakin mullistavaa. 70-luvulla tuli valtava huonekalubuumi. Kernisohvia ja teakpöytiä valmistettiin joka autotallissa.
Satoja koppiautoja lähti maanantaisin ympäri Suomea.
Sitten ovelta ovelle -myynnin rinnalle tuli kasvihuonebuumi. Melkein joka maatalolla oli oma kasvihuoneensa, jossa tuotettiin tomaattia ja kurkkua. Niin vihannekset kuin huonekalutkin toivat vaurautta, uutta intoa ja hyvinvointia kylille.
Kun kuulin valtion tavoitteesta, että Suomeen pitää saada tuhat tuulimyllyä jauhamaan uusiutuvaa energiaa, huomasin että tässä se nyt on: joka kolmaskymmenes vuosi tuleva mahdollisuus!
Maanviljelijät omistavat alueet, joilla tuulee tarpeeksi. Sähköverkon haltija on lain nojalla pakotettu ottamaan kaikki sähköntuottajat valtakunnanverkkoon. Valtio on taannut tuulisähkön hinnan kahdeksitoista vuodeksi. Tuulimyllyjä myydään, kunhan osaa kysyä.
Miksi maanviljelijät eivät tartu tilaisuuteen? Satametrinen torni, kaksimegawattinen mylly jauhaa itsensä maksuun viidessätoista vuodessa, lopun käyttöajan se tuottaa silkkaa voittoa. Miksi maanviljelijät eivät rakenna tuulimyllyjä? Miksi eivät viljelijät perusta tuulimylly-yhdistyksiä?
Miksi myllyjä ei rakenneta kuin ennen viljankuivaajia. Viisi myllyä kylälle uskoa tulevaisuuteen tuottamaan. Miksi kunnat eivät ole kannustamassa paikallista toimintaa? Yhteisöverotulot annetaan mennä isojen keskuksien laarihin.
Nyt kylillä kulkee miehiä salkkuineen, he ovat kuin jehovan todistajia. Erilaiset firmat yrittävät vuokrata tuulisia paikkoja isänniltä.
Näillä bulvaaneilla ei ole mitään tarkoitusta rakentaa tuulienergiaa. He vuokraavat maat, hankkivat rakennusluvat ja myyvät ne hyvään hintaan itse toteuttajille.
Taas kerran kiiltävillä helmillä ostetaan alkuasukkailta arvokasta tavaraa. Miksi eivät alueiden omistajat hakisi itse rakennuslupia myllyille ja myisi niitä eteenpäin? Miksi he eivät rakentaisi edes yhtä tuulimyllyä itse?
Hulluhan sitä pitää olla, myönnetään. Mutta ei tämä maaseutu kehity, ellei ole valmis tekemään jotakin pähkähullua ja rohkeaa.
En ole lainkaan ymmärtänyt sitä, miksi tuulivoimaan suhtaudutaan niin penseästi. Sehän on maaseudun mahdollisuus!
Nämä kyläpahaset näivettyvät, kuolevat vanhusten mukana pois, ellei uskota tulevaisuuteen ja olla valmiita tekemään jotakin uutta ja erikoista.
Ennen myllyt jauhoivat jauhoja ja toivat uskoa tulevaan, nyt se sama toiveiden tuoja voisi olla valtava tuulimylly. Joka pyörähdys tietää hyvinvointia maaseudulle.
Olen ajellut Teksasissa, Amerikan mantereella, missä on vatajaa kuin Etelä-Pohjanmaalla. Siellä pyörii horisontissa kolmesataa myllyä, verkkaisesti, majesteettisesti. Se on lumoava näky.
Olen ollut monen satametrisen tuulimyllyn äärellä ja vähän kauempanakin. Yksittäisen myllyn ääntä ei enää kuule sadan metrin päästä. Sen voi käydä toteamassa vaikkapa Porin Reposaaressa.
Jos myllyn vaikutusalueella kuuluu 40 desibelin ”meteli”, se vastaa samaa ääntä kuin kirjastossa on. Hirvittävä siis...
Tuulimyllyjä kohtaan on pelko, koska niistä ei tiedetä mitään.
Myönnetään, tässä on oma lehmä ojassa. Olen aina uskonut maaseudun tulevaisuuteen. Mahdollisuuksiin on tartuttava silloin, kun niitä hopealautasella tarjotaan.
Itse myllyprojekti on tarina erikseen. Taistelua viranomaisten tietämättömyyttä ja päättämättömyyttä vastaan. Palaan tuulimyllyasiaan, jos homma etenee puheen tasosta tekoihin.
Tuuliselta lakeudelta,
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat

