Ammatista tulossa harrastus

Viime viikolla ilmestyi Käytännön Maamies -lehti ja sen välissä vuosikalenteri 2017. Tässä kalenterissa on ollut jo pitkään muun muassa viljelyn kannattavuuslukuja.

Surullista, mutta luvut kertovat sen tosiasian, missä mennään. Jos jonkun kukkaro tätä menoa kestää, niin kysymys kuuluukin, mistä rahoitus?

Tässä kannattavuuslukemia vuodelta 2016: Ohra, tuki mukaan lukien tuotantokustannus 330 euroa/tonni (hinta 105 euroa/tonni). Kevätvehnä, lähes sama tuotantokustannus eli 330 euroa/tonni (hinta 140 euroa/tonni.) Rypsin kustannukset ovat jo yli 800 euroa (hinta 350–400 euroa/tonni).

Kyseessä on tuotantokustannus, jossa ovat mukana palkka sekä konekustannukset, ynnä muut ,mitkä siihen normaalisti kuuluvatkin. Satotason nosto ei auta koska kustannustaso nousee lähes yhtä mukaa satotason kanssa.

Nyt joku miettii, että kuulostavat kovilta hinnoilta. Onkohan euro sekoittanut hinta-ajattelun? Ennen maksettiin kilohintaa ja nykyään siis tonnihintaa euroina.

Vuonna 1994 viljelijöille maksettiin vehnäkilosta jopa 3,50 markkaa. Tonnihinnaksi nykyrahassa tulee noin 580 euroa. Mikä muu ala pystyy tuottamaan alle 1990-luvun hintatason? Kallis harrastus joka ei muutu mihinkään pienillä kriisitukimuodoilla tai tukitason nostolla. On mietittävä koko ala uudestaan, ja tämä tuskin onnistuu ainakaan Suomessa. Välistä vetäjiä ja täysin turhia kustannuseriä pidetään yllä, ilman kansantaloudellista järkeä.