Metsäliiton ja mh-yhdistysten suhde huomioitava luottamusjohdon valinnoissa

Viime aikoina on käyty debattia Metsäliitto Osuuskunnan tekemästä hallintokäytännön linjauksesta. Sen mukaan osuuskunnan hallituksen tai hallintoneuvoston jäsen ei voi olla metsänhoitoyhdistyksen hallituksen tai valtuuston jäsen.

Metsäliitto on myös linjannut, että sen edustajiston jäsenet eivät voisi olla metsänhoitoyhdistyksen hallituksen jäseniä. Asiaan liittyy sekä juridisia että hyvän hallinnon näkökulmia.

Osuuskunnan luottamusjohdolla tai hallinnolla tarkoitetaan hallitusta ja hallintoneuvostoa.

Monesti unohdetaan, että myös hallintoneuvosto on osuuskuntalain mukaan yrityksen johtoa, vaikkei se operatiivisen johtamiseen osallistu.

Osuuskuntalain mukaan hallintoa sitoo lojaliteettivelvoite osuuskuntaa kohtaan. Myös osakeyhtiökirjallisuudessa on tulkittu, että lojaliteettivelvollisuus estää yhtiön hallitukseen ja hallintoneuvostoon kuuluvan henkilön kuulumisen sellaisen yhtiön hallintoon, jonka kanssa sillä on vastakkaiset intressit.

Metsäliiton linjauksessa hallintohenkilöt eivät saa olla Metsäliiton tai sen konserni-yhtiöiden kanssa samalla toimialalla suoraan tai välillisesti toimivan liikeyrityksen tai muun yhteisön palveluksessa eivätkä osallistua tällaisten yritysten tai yhteisöjen hallintoon. Tältä osin linjaus on mielestäni selkeä.

Tosiasia on, että Metsäliitolla ja metsänhoitoyhdistyksillä on kilpailevaa liiketoimintaa. Kummallakin on omat jäsenhallintonsa ja johtamisjärjestelmänsä. Tätä ei muuksi muuta se, että organisaatioilla on yhteisiä jäseniä.

Esimerkki toiselta toimialalta valaisee asiaa. S-Pankin perustamisen aikoihin vuonna 2007 käytiin keskustelua hyvästä hallinnosta osuuskaupoissa ja osuuspankeissa. Nähtiin, että uuden pankin synnyttyä osuuskauppojen ja osuuspankkien välille syntyi vähintään epäsuora kilpailutilanne.

Lopputulos oli, että osuuspankin hallintoon ei valita kilpailevaa liiketoimintaa harjoittavien yritysten hallintoon kuuluvia henkilöitä, toimitusjohtajia tai muita ylimpään johtoon kuuluvia henkilöitä. Tämän katsottiin koskevan myös SOK:n ja S-ryhmään kuuluvien alueosuuskauppojen sekä kilpailevien vakuutusyhtiöiden hallintoa.

Linjaus ei ollut aivan kivuton, koska samojen henkilöiden osallistuminen eri osuuskuntien hallintoihin oli tuolloin nykyistä yleisempää. Kukin hallintohenkilö joutui omalta kohdaltaan tekemään valinnan.

Nykypäivästä katsottuna on selvää, että linjaus on helpottanut hallintohenkilöiden työtä. Pankkien ja vakuutusyhtiöiden kilpailu on kiristynyt. Hallintohenkilön on helpompi työskennellä, kun ei tarvitse istua kahdella jakkaralla.

Metsäliiton linjaus ei poissulje edustajiston jäsenten osallistumista metsänhoitoyhdistyksen valtuustoon. Nämä toimielimet eivät kuulu organisaation johtoon, vaan ovat joko osuuskuntakokouksen tai yhdistyskokouksen vastineita, organisaation ylimpiä päättäviä elimiä.

Niissä käsitellään sääntömääräisiä asioita kuten tilinpäätökset ja hallinnon valinnat. Näissä toimielimissä jäsenet käyttävät ääntänsä. On myös tärkeää, että organisaatiot tuntevat toistensa toimintaa ja palveluja.

Tulkintaa voivat aiheuttaa tilanteet, joissa joko Metsäliiton edustajiston jäsen on metsänhoitoyhdistyksen hallituksessa tai metsänhoitoyhdistyksen valtuuston jäsen on Metsäliiton hallintoneuvostossa tai hallituksessa. Metsäliitto on linjannut, että sen edustajiston jäsenet eivät voisi olla metsänhoitoyhdistyksen hallituksen jäseniä.

Hyvässä hallinnossa asiaa tarkastellaan usein siitä näkökulmasta, voivatko sidokset kilpaileviin organisaatioihin vaarantaa luottamushenkilön riippumattomuuden.

Asiat ovat joskus sitä miltä ne näyttävät. Silloin on mielestäni parempi, että luottamushenkilö tekee selkeän valinnan, minkä organisaation luottamustehtävissä hän toimii.

Myös siinä tapauksessa, että edustajiston jäsen tulisi valituksi hallintoneuvostoon tai hallitukseen hänen tulisi ristiriitatilanteiden välttämiseksi luopua metsänhoitoyhdistyksen valtuuston jäsenyydestä.

Hyvän hallinnon periaatteita kannattaa pohtia myös metsänhoitoyhdistyksen näkökulmasta: onko metsänhoitoyhdistyksen kannalta eduksi, että sen hallituksen jäsen on mukana kilpailevan yrityksen toimielimissä? Tähän metsänhoitoyhdistysten tulisi ottaa kantaa. Näkemykseni on, että metsänhoitoyhdistysten hallinnolle tulisi muuttuneessa tilanteessa saada hyvän hallinnon suositukset.

Metsäliitolla ja metsänhoitoyhdistyksillä on yhteisiä ei-liiketoiminnallisia intressejä. Metsänomistajat käyttävät molempien palveluja.

Hallintokäytännöistä ei mielestäni kannata synnyttää ylimääräistä dramatiikkaa. Maailma on muuttunut.

Hyvän hallinnon käytännöt ovat kehittyneet kymmenessä vuodessa nopeasti. Niiden tavoite on parantaa päätöksenteon tasoa ja siten hyödyttää omistajia tai jäseniä.

Hallintokäytännöissä on perinteitä ja käytäntöjä, joita kannattaa myös uudistaa.