Lisää ammattiopintoja pieniin kuntiin

Ovatko pienet kunnat kasvattaja­seuroja? Tällä hetkellä ne ovat, kun pienistä kunnista on hukattu amma­tillinen koulutus lukuun ottamatta yksittäisiä valta- ammatteja esimerkiksi sosiaalialalla.

Muun muassa Keuruulla tuotetaan hyvää perus­koulutettua nuorisoa, mutta nuoret luovutetaan täältä keskus­kaupunkeihin, jonne heidät kotoutetaan pysyvästi asumistukijärjestelmän ja työ­harjoittelun avulla.

Samaan aikaan keuruulaiset yritykset kokevat työvoima­pulaa, koska kasvavat yritykset tarvitsevat lisää työntekijöitä. Tässä vaiheessa yritys investoi mieluummin keskus­kaupunkiin, koska siellä työvoimansaanti on turvatumpi. Tämä kehityssuunta ei ole hyväksi pienille paikka­kunnille, eikä se ole edes Suomen etu.

Pienille paikkakunnille olisi saatavissa ammatillista koulutusta, kun hyödynnettäisiin paremmin oman paikka­kunnan olemassa olevia resursseja. Tämä ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan koulu­laitoksen ja lasten vanhempien sekä työelämän on verkos­toiduttava tässäkin asiassa.

Olemassa olevia työelämään tutustumisjaksoja edelleen kehittämällä tuodaan nuorille tutummaksi paikalliset yritykset, jotka voivat tarjota jatko-­opiskelupaikan kotikunnassa.

Tämä koskettaa välittömästi nuorta, jotka ei lähde syystä tai toisesta opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle.

Tunnettuja tutkinnon suorittamisen osia ovat esimerkiksi työssä oppiminen ja ammattiosaamisen näytöt. Opintoja on päästävä suorittamaan ryhmässä, joka muodostuu eri ammattiin opiskelevista nuorista.

Työssä oppiminen tapahtuisi eri yrityksissä, ja jokainen oppilas kouluttautuisi valitsemaansa ammattiin esi­merkiksi konepajassa, maatilalla, kaupassa tai puutarhalla.

Teoriaopinnot voitaisiin järjestää yhteisessä ryhmässä tai integroituna lukion tai kansalaisopiston luokkaan.

Tällä työllistettäisiin paikallisia lukion ja kansalaisopiston opettajia. Se olisi kunnalle eduksi, koska toisen asteen koulutuksen maksaa valtio.

Lisätään mahdollisuuksia asua Keuruulla ja vähennetään ”ulosliputusta”.