Tytti Määttä: Käärijää on vaikea kenenkään omia
Käytämme aivan liikaa energiaa vastakkaisasetteluun ratkaisujen etsimisen sijaan. Käärijän kannattajaa oli mahdoton lokeroida. Mukaan mahtuivat kaikki.
Käärijää on vaikea kenenkään omia. Hän on eittämättä vantaalainen, mutta myös yhtä lailla Nivala, Raahe, Posio ja Laukaakin tuli mainittua. Kuva: Yle, Nelli KenttäSain viisuhuumasta kasapäin iloa elämään. Olin yksi heistä, joilla heti vihreää nähdessä pärähti päässä soimaan Suomen viisubiisi. Valmistin viisukakun ja -juomia. Kotona askarreltiin kannustuskylttejä. Oli ihanaa hurahtaa yhdessä Käärijän syleilyyn. Esityksessä oli jotain niin erikoista ja iloista, että siinä halusi olla mukana.
Kun kirjoitan tätä kolumnia, vihreäksi maalatut kynnet hyppivät näppäimistöllä. Tarvittiin ”tavallinen vantaalainen ukko” näyttämään meille, mitä tarkoittaa, kun yhdessä tehdään asioita yhteiseksi hyväksi.
Käärijää on vaikea kenenkään omia. Hän on eittämättä vantaalainen, mutta myös yhtä lailla Nivala, Raahe, Posio ja Laukaakin tuli mainittua. Jopa syntymäkuntani Vaala nousi esille taustajoukkojen kotipaikoissa.
Maakuntamedioiden palstat täyttyivät lapsista ja patsaista käärijäasuissa. Kunnat tukivat Käärijää somepostauksillaan tehden vaakunoistaan, mitä erilaisempia versioita.
Sain vuonna 2019 Suomen Kylät ry:n tunnustuksen ”Vuoden maaseutukasvo”. Olen kyllästymiseen asti seurannut suomalaista vastakkain asettelevaa keskustelua maaseudun ja kaupungin välillä. Olen osin ollut keskustelussa mukana ja pyrkinyt tuota vastakkaisasettelua lieventämään.
Pulpahtelevan kevään iloisin merkki oli, että tämä vastakkainasettelu oli tipotiessään. Käärijän kannattajaa oli nimittäin mahdoton lokeroida. Mukaan mahtuivat kaikki. ”Mä oon ihminen niinku muutki” Käärijä kertoi Suomeen saavuttuaan.
Minäkin nelikymppinen, maaseudulla syntynyt ja kaupungissa opiskellut, naisoletettu voin häneen samaistua ja saada laulusta voimaa syöpäsairauden radalla.
Toivoisin, että voisimme ammentaa oppia tästä kokemuksesta muillekin elämän alueille. Käytämme aivan liikaa energiaa vastakkaisasetteluun ratkaisujen etsimisen sijaan.
Lokeroimme ihmistyyppejä asuinpaikan mukaan ja annamme stereotypioille liikaa painoarvoa. Niin ja teemme tämän Suomen sisällä. Kuinka typerää ja aikaa vievää puuhastelua.
Ymmärrän kyllä, että Suomen sisällä kilpaillaan rahasta, ihmisistä, koulutuspaikoista, investoinneista. Olemme kuitenkin pieni maa ja pieni kansa.
Hallitusneuvotteluissa on tärkeää tunnistaa Suomen vahvuudet. Niitä meillä piisaa koko pituudelta ja leveydeltä. Olemalla fiksuja ja hyödyntämällä osaamistamme voimme menestyä myös maailmalla. Tämän ovat osoittaneet muun muassa useat pohjois-savolaiset yritykset.
Mahdollisuuksien tasa-arvoa asuinpaikasta ja taustasta riippumatta kannattaa vaalia. Se lisää luottamusta yhteiskuntaan ja uskoa siihen, että jokainen meistä voi pärjätä elämässä.
Turvallisuus, vakaus ja usko yhteiskunnan kykyyn tuoda yksilön parhaimmat puolet esiin auttaa meitä vaikeissa murrostilanteissa. Ihmisistä syntyvät myös uudet innovaatiot, muutoskyvykkyys ja halu menestyä.
Käärijä ilmiönä syntyi meidän tavallisten suomalaisten avulla. Cha, cha, cha, cha, cha, cha, cha!
Kirjoittaja on virkavapaalla oleva Pohjois-Savon maakuntajohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
