Itärajan hirvet, sudet ja taimikot
Veikko Hakkarainen Lieksasta pelkää koiriensa puolesta susia ja väittää hirvikannan vähentyneen (MT 10.12.2018).
Minulla on 50 vuoden metsänomistuksesta kokemusta hirvituhoista Lieksan itäpuoliselta alueelta.
Viimeisen talvi oli pahin. Tuhojen laajuuteen oli havaintojeni mukaan kaksi syytä. Ensinnäkin yli metrinen lumi pakotti hirvet laumoihin ja pysymään paikallaan.
Toisekseen pyyntilupia on annettu talvehtivaan kantaan nähden aivan liian vähän. Tätä perusteltiin sillä, että hirvet on varattu susien talviravinnoksi.
Hirvenlihaa ei ole herunut vuosiin metsänomistajille, vaan sen on korvannut karhu.
Metsäkeskuksen vahinkoarvion ala oli 16 hehtaaria eli lähes 20 prosenttia metsätilan pinta-alasta. Vahingon arvoksi saatiin 730 euroa hehtaarilta.
Tällä menolla Lieksan metsistä tulee vajaatuottoisia.
Pohdittavaksi tulee, jäävätkö loppuun syödyt taimikot pysyvästi puuntuotannon ulkopuolelle, koska mäntyä eikä koivua voitaisi enää kasvattaa.
Viljavuudeltaan metsät ovat enintään huonoa mustikkatyyppiä eli pelkkiä männyn maita. Kuusi puulajina tuskin tulisi kyseeseen. Sen uudistamisen yhtenä ongelmana on lisäksi se, että kesähalloilta suojaava lehtipuutakaan ei ole saatavissa hirvien vuoksi.
Suomen riistakeskus on totaalisesti laiminlyönyt tehtävänsä. Jos mitään ei tehdä, luonnon oma dynamiikka ajan myötä hoitaa lajien välisen tasapainon.
Taimikoiden loppumisen jälkeen hirvet siirtyvät muille mailla susien niitä seuratessa. Musta Pekka jää kuitenkin vuosikymmeniksi metsänomistajille.
Muutama vuosi sitten muodostettiin Luonnonvarakeskus Luke, johon yhdistyivät Metsäntutkimuslaitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Sen jos minkä tulisi kiireesti selvittää itärajan riistan tasapainoa, metsien käyttöä ja sitä, miten hirvien tuhoamia männiköitä voidaan uudistaa.
Simo Hannelius
huolestunut metsänomistaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

