EU-tarkastaja Eeva Laukka, Loimaa Ei-toivottu vieras

Mielipide

18.5.201116:00

Kolumni

Riitta Mustonen

Ammatistaan ylpeä

Kun soitamme maatilalle ja kerromme, että tulemme tarkastamaan tilan, niin melkein kuulee, kuinka siellä sydämessä muljahtaa. Meitä jännitetään. EU-tarkastaja on yhä jonkunmoinen peikko maakunnassa, ainakin osalle maanviljelijöistä.

Kun tarkastuskäynti on ohi, moni sanoo, ettei tämä niin kamalaa ollutkaan. Ei ollut jännityksen väärti.

Tarkastuksesta voidaan ilmoittaa vähintään 48 tuntia ja enintään kaksi viikkoa etukäteen. Pyrimme jo ilmoittaessa kertomaan, mitä tarkastuksessa tapahtuu ja mitä asiakirjoja katsotaan, ja annamme yhteystiedot, jos tulee kysyttävää. Jos on perhejuhlia tai viljelijä vaikka matkoilla, käyntiä voi siirtää.

Tilalle ei voi mennä kuin soitellen sotaan, vaan nöyrästi lähestyen. Jos yrittäisin olla viljelijän yläpuolella, kerjäisin turpaan. Neuvonnallinen ote on paras – jos havaitaan jotain, keskustellaan yhdessä, mitä on tehtävissä.

Ensikohtaaminen on tärkeä. Jos siinä lähtee sukset ristiin, niin koko homma on solmussa. Minulle ei kyllä ole sattunut yhtään niin hankalaa tapausta, että homma olisi jäänyt kesken. Tykkään olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Kun menen tilalle, yritän selostaa, mitä tässä tehdään. Otan viljelijän hänen niin halutessaan mukaan ja kerron, ettei teitä tässä syytetä mistään.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa meitä on 18 EU-tarkastajaa, ja melkein kaikki ovat itsekin maanviljelijöitä. Minä asun kotitilallani Loimaalla, jota viljelemme yhdessä mieheni kanssa.

Se tasoittaa, kun itsekin on tehtävä tukihakemukset ja tietää, miten hankalia ne ovat.

Valvontalistat tulevat meille maaseutuvirastosta. Arpa kohtalon on aina arvaamaton, ja jännittää, koska oma tila joutuu valvontaan. Vielä ei ole osunut.

Vähintään viisi prosenttia tukea hakeneista tiloista tarkastetaan. Vaikka tilat arvotaan, mekin olemme täällä huomanneet, että samoja tiloja pyörii listoilla. On ärsyttävää mennä samalle tilalle uudestaan, vaikka tietää, että kaikki on kunnossa.

Tuttujen tiloille en mene, vaikka pyytäisivät, sillä haluan pysyä väleissä ystävien kanssa.

Ison tilan valvontaan voi mennä parikin päivää, mutta pieniä ehtii kiertää yhden tai kaksi päivässä.

Lähtökohta on mennä katsomaan, että tilalla on kaikki kunnossa eikä mennä kyttäämään rikkomuksia. Tietysti virheitä sattuu. Pienistä virheistä tuki voi vähän alentua ja isoista sen voi menettää kokonaan. Isot rikkeet ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Parasta tietysti olisi, jos virheitä ei olisi lainkaan.

Tapauskohtaista harkintaa ei voi kovin laajasti soveltaa. Meillä on tietyt rajat, joita maaseutuvirasto ja ministeriö valvovat, ja niitä taas valvoo komissio. Kaikkia tiloja pitää kohdella tasapuolisesti. Ei voi olla niin, että joku tekee, mitä haluaa, kun muut noudattavat sääntöjä.

Nykypäivänä maatiloilla ja varsinkaan karjatiloilla ei ole helppoa, kun on hirveät velat, hinnat nousee ja koko ajan pitää laajentaa. Ulkopuolisena sen näkee ja koettaa ottaa huomioon, ettei olisi itse paskamainen.

Mukavaa tässä työssä on ihmisten kohtaamisen lisäksi se, että kesällä voi liikkua ulkona ja talvella, kun sataa lunta ja räntää, saa istua sisällä toimistossa. Varsinais-Suomi on tullut tutuksi kahdessatoista vuodessa.

Jotkut tilat ihan odottavatkin meitä. Kahvipöytä on katettu paremmalle puolelle. Siitä tulee jopa vähän vaivautunut olo. Vaikka kyllä me saadaan kahvit juoda, jos talo tarjoaa.

EU-tarkastajan on hyvä olla paitsi maanviljelijä, niin psykologi, pankkiiri ja kohta varmaan biologikin. Tulospalkkausta ei ole, mutta aikatauluissa pitää pysyä ja se aiheuttaa stressiä.

En tiedä, voiko tästä ammatista olla ylpeä, mutta jonkun tämäkin on tehtävä.

Vapaa-aikana rentoudun metsästämällä ja zumbassa. Isän mukana olen pienestä pitäen ollut mukana maanviljelyshommissa. Kun kylvöt alkoivat, sitä melkein nukkui saappaat jalassa, että pääsis pelloille. Sitä vain joka kevät tulee semmoinen olo.

Maanviljely on aina ollut osa minua. Niin kuin Luonteri Surf -yhtye laulaa: Kaurapellon jäinen sänki rouskuu saappaan alla ja jotenkin on niin tavattoman vahva olo.