Lukijalta: Metsien päästölaskelmat vaativat vielä säätöä

Puutavaraa laivataan vientiin. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Puun ja metsän hiilensidonnasta keskusteltaessa unohdetaan usein aikaperspektiivi.

Metsien kiertoaikaa voidaan verrata ihmisen elämään, pituudeksi on yleensä katsottu 50–80 vuotta. Kiertoajan alussa ja loppupuolella hiilensidonta on pientä, vain puuaineksen kasvu ja lisäys edistää hiilensidontaa.

Jos metsää ei hakata, päädytään tilaan, jossa kasvun sitoma ja lahoamisen vapauttama hiilidioksidimäärä ovat tasapainossa. On viisasta käyttää hakkuukypsyyden saavuttanutta puuta ja vapauttaa tilaa uudelle hiiltä sitovalle kasvulle. Mielestäni on kohtuutonta väittää, että metsien hakkaamatta jättäminen lisäisi loputtomasti hiilensidontaa.

Laskelmissa maaperästä vapautuva hiilidioksidi muuttaa metsän hiilidioksidin lähteeksi. Vastaavaa kehitystä havaitaan varmasti muissakin maissa ja metsämaiden ulkopuolella.

On myös olemassa tilastollinen riski, että joissakin hiililaskelmissa osa luonnonpoistumasta ja hukkapuusta tulee sisällytettyä näihin laskelmiin kahdesti; sekä puuston että maaperän taseessa. Ensin metsien luonnonpoistumana ja hakkuiden hukkapuuna, sekä uudelleen maaperän hiilitaseessa. Näin ollen hiilipäästöt saattavat näyttää liian suurilta.

Pitää varmistua siitä, että nämä hiilivirrat sisällytetään määritteellisesti ainoastaan maaperän hiilitaseeseen. Riski ei perustu niinkään mittauksen tai mallinnuksen virhelähteisiin, vaan eri organisaatioiden mallien välisten tulosten yhdistelyyn.

Eri tuotteiden väliset vertailut ovat myös vaikeita. Kun esimerkiksi puuta poistuu metsästä hakkuupoistumana, on helppo ymmärtää, että se poistuu metsästä. Tämä tulkitaan vapautuneeksi hiileksi. Kun puuraaka-ainetta sisältävä tuote viedään toiseen maahan, sen sisältämä hiili siirtyy luonnollisesti mukana, mutta laskelmissa se jääkin rasittamaan tuottajamaata, jossa hiili on siis sitoutunut puuhun.

Eri ilmastoskenaarioissa pyritään vähentämään polttonesteitä käyttävien ajoneuvojen päästöjä. Miksi näissä laskelmissa fossiilisia polttoaineita vievien maiden hiilivastuut jäävät polttoaineita kuluttavien maiden vastuulle, mutta rahallinen hyöty tuottajamaalle?

Jotta asioita voidaan suunnitella järkevästi pitkällä tähtäimellä, olisi otettava käyttöön ”korjattu” laskentamalli, jossa edellä mainitsemiani seikkoja, mukaan lukien tuotteiden kauppavirrat, pyritään arvottamaan ja vastuut jakamaan järkevältä pohjalta.

Tällainen kahdenkertaisen kirjanpidon malli eri tuotteille olisi reilua kaikille osapuolille ja maille.

Ilpo Ervasti

metsänhoitaja, tekniikan tohtori (tuotantotalous)