Toimiva viljanvienti viljelijän elinehto

Kiitos Ilkka Pekkalalle hyvästä esityksestä viljan viennin käytännön asioista Vyrin seminaarissa Hämeenlinnassa.

Esityksessä tuli esille, että viljan vienti ei ole rakettitiedettä ja että Pariisin viljapörssin Matifin hinta ei kerro mitään paikallisista markkinoista. Paikallisesti hinta on jotain +/- Matifin hinta, riippuen paikallisesta kysynnästä ja tarjonnasta.

Hyvä esimerkki oli Egyptin tenderit, joista huomaa Egyptin vehnän hinnaksi 246 USA:n dollaria eli 223 euroa tonnilta. 10.1. Matifin hinnasta 191,50 eurosta per tonni katsottuna Egyptin hinta on Matif +31,5 euroa per tonni. Miksi?

Otetaan esimerkiksi rehu­ohra, jota olisi pystynyt 30.1. tehdyllä kaupalla myymään 60 000 tonnia laivan hintaan 160 euroa per tonni Naantalissa portin ulkopuolella. Viljelijöille tarjottu hinta oli 135 euroa per tonni. Miksi ?

Jälleen kerran tähän jäi liian iso väli, joten puheet ”pienikatteisesta viljakaupasta” saavat uuden ulottuvuuden ymmärtäessä tämän.

Kenen intressi on, että suomalaiselle viljelijälle maksetaan parempaa hintaa? Ainoastaan suomalaisen viljanviljelijän. Hänhän siitä hyötyy. Muut hyötyvät siitä, että vilja saa mahdollisimman halvalla.

Mitkä ovat viljelijän vaihtoehdot vaikuttaa markkinoihin?

Tärkeää tässä on ymmärtää viennin arvo. Sillä tuetaan parempaa viljatasetta eli tarjonnan ja kysynnän tasapainoa.

Näin saadaan vahvistettua suomalaista viljan hintaa, suhteessa pörssihintaan. Nyt hinta­ero on ilman vientiä kasvanut liian suureksi.

Suomi kaipaa selkeästi viljelijäomisteista vientiyhtiötä hyödyntämään vientimahdollisuutta ja samalla ottamaan paremmin viljelijäedun huomioon.

Suomen viljatase on taas vahvistunut huolestuttavalla tavalla, kuten SLC:n asiamies Rikard Korkman totesi puheenvuorossaan. Viljelijöiden puolelta tarvitaan nyt selkeää ryhtiliikettä suhtautumisessa vientiin ja vientisopimuksiin.

Toinen vaihtoehto vaikuttaa viljataseeseen on rajoittaa satoa. Siperia on tosin opettanut – viimeksi 2018 – markkinan toiminnan: pula viljasta johtaa parempaan hintaan.

Sääli, että suomalainen viljelijä ei tätä oikein tahdo ymmärtää. Hän elää toiveissa paluusta ”kekkoslandiaan”, jossa MTK ja valtio sopivat hinnoista. Siihen ei kuitenkaan ole paluuta.

Viennistä puhuttaessa ei myöskään viljelijöitä kannata pelotella. On hyvä tunnistaa riskit, mutta liiallinen riskien esiintuominen ei hyödytä ketään.

Vienti on Suomen elinehto, myös viljatiloille. Miltä näyttäisi Suomi, jos meillä paperi­tehtaat tuottaisivat paperia vain suomalaisille, Nokia olisi toimittanut puhelimia vain Suomeen, eikä yhtään paperikonetta tai laivaa olisi myyty Suomesta ulkomaille?

Miltä näyttäisi Suomi, jos meillä paperitehtaat tuottaisivat paperia vain suomalaisille?