Vesiosaamisesta menestystarina

Pitkä hellejakso on nostanut suomalaisten pullovesien kulutuksen huippuunsa.

Niin pitkään kun suomalaisesta vesiosaamisesta on puhuttukin, tuntuu aika uskomattomalta, että Suomeen tuodaan ulkomailta enemmän pullovesiä kuin täältä viedään. Pullovesien juominen Suomessa on melko turhaa: oma hanavetemme on pullovesiä edullisempaa, laadukkaampaa ja sitä on runsaasti saatavilla.

Puhdas vesi on yksi Suomen suurin rikkaus. Viimeistään nyt olisi aika lähteä tosissaan viemään alan osaamista maailmalle, sillä puhtaan juomaveden tarve on jo huutava ja kasvaa koko ajan.

Pelkästään Euroopan unionin maapinta-alasta kolmannes kärsii vesistressistä ympäri vuoden, ja veden niukkuus on vakava huolenaihe. Globaalisti tilanne on paljon pahempi; yli kaksi miljardia ihmistä elää ilman turvallista ja luotettavaa juomaveden jakelua. Samaan aikaan väestönkasvu, ilmastonmuutos ja kulutustottumusten muutokset kasvattavat veden tarvetta.

Puhtaan juomaveden tarpeen ennakoidaan kasvavan jopa kolmanneksella vuoteen 2025 mennessä. Kaikki hyvät keinot ovat siis tarpeen kestävän veden tuotannon turvaamiseksi.

EU-komissio antoi keväällä esitykset sekä juomavesidirektiivin uudistuksesta että veden uusiokäytöstä. Parhaillaan pohdinnassa on myös vesipuite­direktiivin uudistaminen.

Juomavesidirektiivillä halutaan patistaa kaikkia jäsenmaita satsaamaan laadukkaaseen hanaveteen. Tavoitteena on edistää kiertotaloutta sekä vähentää energiankulutusta, hukkaveden määrää ja pullo­vesien tuottamaa muoviroskaa. On arvioitu, että vähentämällä pulloveden kulutusta Euroopan kotitaloudet voivat säästää yli 600 miljoonaa euroa vuodessa.

Myös vesien uudelleenkäytössä on vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia. Makean veden oton ja siirtämisen ympäristövaikutukset ja energian­kulutus ovat huomattavasti suuremmat kuin sen uudelleenkäytössä. Siksi veden turvallista uudelleenkäyttöä erityisesti maatalouden kastelu­tarpeissa halutaan edistää.

Vettä, energiaa ja ravinteita kierrättävien ja säästävien ratkaisujen kysyntä on globaalisti kasvussa. Tässä suomalaisilla olisi paljon annettavaa. On harmillista, että samaan aikaan kun maailman vesimarkkina kasvaa, osuutemme siitä on pienentynyt.

Yhtenä kasvun esteenä on ollut vesiosaamisen keskittyminen vahvasti julkiselle sektorille, tutkimuslaitoksille ja kuntien vesilaitoksille. Vienti ei ole kuulunut niiden strategiaan. Alan yritykset puolestaan ovat usein niin pieniä, ettei niiden kapasiteetti yksin riitä isoihin kansainvälisiin kauppoihin.

Tätä suurta potentiaalia ei saa jättää käyttämättä. Alan toimijoita on koottava isommaksi klusteriksi, jotka yhdessä pystyvät rakentamaan paketteja kansainvälisille markkinoille. Suomen hallituksen kesällä julkistama sinisen biotalouden tutkimus- ja osaamisagenda antaa tähän hyviä eväitä.

On arvioitu, että vuonna 2030 monet Suomen tärkeimmistä menestystarinoista voisivat liittyä veteen ja vesiosaamiseen. Viimeistään nyt on aika siirtyä puheista markkinoille, sillä kysyntää ja kasvua on.