Menestyksestä on otettava opiksi
Suomalainen urheiluyleisö oli viikonloppuna haltioissaan, kun yleisurheilumaajoukkue saavutti EM-hallikisoista kolme mitalia. Saman verran menestystä tuli hiihdon MM-kisoista. Kukaan ei kuitenkaan voittanut, mutta vähät siitä. Yksilölajien ystäviä Suomessa on edelleen paljon ja on hienoa, että joukkuelajien menestyksestä on seurannut onnistumisen oppia myös perinteisille lajeille.
Nyt on myös hyvä pysähtyä miettimään, mitä on tehty toisin. Erityisesti yleisurheilussa ja muissa olympialaisten kesälajeissa viimeinen vuosikymmen on ollut kuivaa aikaa. Syypäitä on haettu suomalaisen huippu-urheilun johdosta, valmennusjärjestelmästä, rahan puutteesta, olympiakomiteasta ja harrastajamäärien laskusta.
Samaan aikaan taustalla on kaiken aikaa tapahtunut paljon myönteistä. Suomesta on tullut palloilun eurooppalainen menestyjä. Miesten selviytyminen jalkapallon EM-kisoihin antoi jo itsessään valtavan määrän itseluottamusta kaikille. Samoin naisten maajoukkueen selviytyminen EM-kisoihin on teko, joka kantaa pitkälle.
Yhtä iso saavutus oli kori- pallomaajoukkueen selviytyminen EM-kisoihin nuorennetulla joukkueella. Päävalmentaja Henrik Dettman on tehnyt saman tempun jo huomattavan usein. Suomella on EM-lopputurnauspaikka myös lentopallossa, salibandyjoukkueet ovat maailman kärkeä ja edelleen on syytä muistaa , että Suomi on jääkiekon hallitseva maailmanmestari.
Vastoinkäymisistä voi aina oppia, mutta niin voi myös menestyksestäkin. Uuden polven valmentajat osaavat hyödyntää tätä yli lajirajojen.
Nyt yleisurheilun edistysaskeleesta kannattaa ottaa kaikki irti. Huomattavan paljon kehitystä on tapahtunut Urheiluliiton puheenjohtajan Sami Itanin kaudella. Nykyinen päävalmentaja Jarkko Finni on varmasti onnistunut, mutta erityistä huomiota kannattaa kiinnittää siihen, mitä edellinen valmennuspäällikkö Kari Niemi-Nikkola teki kahden vuoden pistäytymisellään liitossa 2018–2020.
Niemi-Nikkola korosti voimakkaasti urheilijan ja valmentajan keskinäisen työn merkitystä, johon liiton kannattaa suhtautua arvostavasti ja sitä tukien. Hyvä esimerkki tämän suhteen merkityksestä oli pikajuoksija Lotta Kemppisen huikea historiallinen hopeamitali 60 metriltä.
Kemppinen menestyi, vaikka ei ollut apurahajärjestelmän piirissä. Valmennustietämys ja asenne oli ammennettu urheilijan omasta lähipiiristä, eikä pelkästään ylhäältä annettuna liiton oppina. Tässä saattaa olla menetyksen siemen myös seuraaville vuosille.
Vielä on pitkä matka siihen, että muiden muassa Kemppinen, Noora-Lotta Neziri, Kristian Pulli, Ella Junnila tai viikonloppuna lumisateessa naisten moukarinheiton SE-tuloksen heittänyt Silja Kosonen on mitaleilla olympialaisissa tai yleisurheilun MM-kisoissa. Viikonloppuna nähdyn jälkeen se on kuitenkin aivan mahdollista.
Kun myös nuorten arvokisamenestys näyttää nyt jatkuvan aikuisten kisoissa, huippu-urheilun johdolla on tarkka paikka saada syntynyt kehitys jatkumaan. Se on yhdistelmä uusista innovoinneista ja aiemmin tehdystä työstä.
Olympiakomitean uusi puheenjohtaja Jan Vapaavuori on nyt paljon vartijana. Häntä edeltäneen Timo Ritakallion kauden parhaat käytännöt pitää saada jatkumaan ja luoda niiden pohjalta uutta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

