SÄRÄPITÄJÄN PELLOILTA ISOILLE AREENOILLE
Maalaispitäjä on antanut terveen kasvualustan Stam1nalle. ”Kun on lähtöisin näin pienistä ympyröitä, ei pääse pissa nousemaan päähän”, Teppo Velin ja Antti Hyyrynen toteavat.
Stam1na tunnetaan uutterana raskaan rokin raatajana. Yhtye on tinkimättömän työn tuloksena noussut kotimaisen metalli- musiikin ykkös- luokkaan. Kantri kävi tutustumassa kvartetin synnyinmaisemiin ja tiluksiin Etelä-Karjalan sydämessä Lemillä.
Lemin särö
Stam1na on raisun, mutta hyvin käyttäytyvän yhtyeen maineessa. Teppo Velinin ja Antti Hyyrysen mielestä kunnon sikailu on oikeiden possujen hommaa.
Tatskat vertailussa.
Kummalla mahtaa olla komeampi?
Eväät luovuudelle
Kolmentuhannen asukkaan Lemi on tullut tutuksi muustakin kuin punaisesta peruna-lajikkeestaan ja maankuulusta perinneruuastaan särästä. Viime vuosina pitäjälle mainetta on takonut suomeksi laulava Stam1na.
Stam1nan laulaja-kitaristi ja sanoittaja Antti Hyyrynen, 27, esittelee Lemin piskuista kirkonkylää isännän varmoin ottein.
Mopoja ja roolipelejä
Kantrin Lemin-retki käynnistyy Tapiolan nuoriseurantalolta, jonka suojissa aiemmin toimineessa koulussa Hyyrynen kävi ala-asteen kaksi ensimmäistä luokkaa. Pienessä luokkahuoneessa toimii nykyään nuorison kerhohuone.
Hyyrynen istahtaa nahkasohvalle. ”Tulipa nostalginen olo”, hän huokaa.
”Miun pulpetti oli tässä. Meidän luokalla oli akkavalta, 17 tyttöä ja kolme poikaa. Tuolla oli opettajanhuone, jossa olin joskus puhuttelussa liian villien leikkien takia.”
Entisen opettajanhuoneen seinällä komeilee Stam1nan juliste. Puurakennuksen kellarissa sijaitsi aikoinaan bändin ensimmäinen treenikämppä, jonka kalteroidun ikkunan takana kylän lapset tapasivat kuunnella soittoa ja haaveilla oman yhtyeen perustamisesta.
”Meidän basisti Kaikka (Kai-Pekka Kangasmäki) on meitä muita viisi vuotta nuorempi eikä hän kuulunut vielä tuolloin bändiin. Niinpä hänen piti kuunnella Stam1nan varhaisia treenejä seinän takana”, Antti myhäilee.
Hiljainen maalaisympäristö antoi eväitä luovuudelle. Hyyrynen poti jo pienenä itseilmaisun pakkoa ja hänen erilaiset projektinsa olivat alusta alkaen kunnianhimoisia. Ensimmäinen oma elokuva syntyi kahdeksanvuotiaana Lemin kunnalta lainatulla kameralla.
Medianomiksi opiskellut Hyyrynen asuu nykyään Lappeenrannassa. Stam1-
nan ohella hän työskentelee ja on osakkaana kouvolalaisessa mediatuotantoyhtiössä, joka tuottaa muun muassa mainoksia sekä musiikkivideoita.
Vauhtia hääjuhlista
Stam1nan jäsenet olivat teini-iässä erilaisia nuoria. Siinä missä Hyyrystä kiinnosti roolipelaaminen, kitaristi Pekka Olkkonen ja rumpali Teppo Velin olivat henkeen ja vereen mopomiehiä.
”Pekka ja Teppo hurjastelivat mopoilla ja pussasivat tyttöjä. Mie vaan pelasin. Lemi oli siitä ihmeellinen paikka, että täällä sai paremmin naisia mopoilemalla kuin rokkibändissä soittamalla. Ehkä sen takia, että mopolla voi kuljettaa tytön jonnekin”, Hyyrynen aprikoi.
Monien koltiaisten tavoin myös Hyyrysen murrosikään kuuluivat pienet kolttoset.
”Erään kerran räjäytimme naapurin postilaatikon omatekoisella pommilla. Poliisit saapuivat paikalle nopeasti eikä siitä hyvää seurannut. Leikimme myös salaa Lemin kunnan varastolla, jossa säilytettiin urheilukentän hyppypatjoja. Sieltäkin saimme nopean lähdön, kun käry kävi.”
Paremman identiteetin apostolit
Stam1na on ollut toiminnassa 12 vuotta, vuodesta 1996. Aluksi yhtye opetteli soittamaan CMX:n ja J. Karjalaisen tuotantoa sekä vanhoja iskelmiä.
Esiintymiskokemusta kartutettiin hääkeikoilla. ”Hääbändinä esiintyminen opetti paljon, kun piti laulaa nuotilleen ja puhtaasti. Hyvin pian aloimme kuitenkin treenata pelkästään metallia. Soitimme niin paljon kuin mahdollista. Asenne on aina ollut kova, ja olemme satsanneet tekniseen osaamiseen.”
Kun armoton soittokuume vaivasi eikä keikkoja ollut, yhtye järjesti niitä itse Tapiolan nuorisotalolla. Ensimmäisessä Stam1nan järjestämässä nuorisokonsertissa esiintyi sittemmin maailmanlaajuiseen suosioon ampaissut espoolainen Children Of Bodom.
Lemin kunta suhtautui positiivisesti Stam1nan bändi-iltoihin – olipahan nuorilla edes jotain toimintaa. Aivan ilman törmäyskursseja ei kuitenkaan raskaan rockin iltamista selvitty.
”Ainoana negatiivisena asiana muistelen sitä, että viereiselle hautausmaalle oltiin järjestetty konserttimme ajaksi vartio 90-luvun loppupuolella. Tuntui ikävältä, että tapahtuma liitettiin vuotta aiemmin sakastin oveen tehtyyn töherrykseen ja yhteen kaadettuun hautakiveen. Myö oltiin kuitenkin kilttejä poikia. Mitä nyt joskus kaljoiteltiin.”
Siantappoheviä savupirtissä
Viime joulukuussa Lemin kunta myönsi Stam1nalle Lemin kello -palkinnon tunnustukseksi kotiseudun myönteisestä ja ahkerasta esillä pitämisestä. Kello myönnettiin ensimmäistä kertaa alle 70-vuotiaalle kyläläiselle. Stam1nan menestyksen todettiin tehneen hyvää lemiläisen nuorison identiteetille.
”Kun aikoinaan sanoi olevansa Lemiltä, ei siitä hyvää seurannut etenkään Lappeenrannassa. Lemiläisyyttä ei enää peitellä, vaan jopa korostetaan. Kuulin, että Lemin neljäsluokkalaiset olivat käyneet luokkaretkellä naapurikunnassa Joutsenossa ja kysyneet siellä, että tiijättekö mistä myö tullaan.”
Matka jatkuu Laksiaisen sivukylälle kymmenen kilometrin päähän säräpitäjän keskustasta. Häikäisevän kauniin maalaismiljöön keskellä sijaitsee Stam1nan nykyinen harjoittelutila.
Yli sata vuotta vanhan rakennuksen eteen kurvaa autollaan rumpali Teppo Velin. 26-vuotias Velin muutti kesällä Lemiltä parinkymmenen kilometrin päähän Lappeenrantaan, mutta vannoo muuttavansa takaisin jonain päivänä.
”Rakennan talon tai ostan maatilan Lemiltä. Katselen mieluummin huojuvia puita ja niittyjä kuin bitumisen betonilähiön rappeutuvia seiniä. Olen varma siitä, että olisin maanviljelijä, jos olisin syntynyt 30 vuotta aiemmin.”
Lappeenrannan kaupunginteatterissakin rumpuja soittava Velin on bändin virallinen moottorien rassaaja ja vauhtimies, joka on ajanut ammatikseen myös tukkirekkaa. Hänen maailmansa muuttui neljännellä luokalla vuonna 1991, kun Lemin kyläkoululle ostettiin rummut.
”Koin heti, että se on miun juttuni. Onneksi koulun rummuilla sai soittaa välitunnilla. Muistan opettajan laatineen soittolistan, johon jokainen sai laittaa nimen haluamansa päivän ja välitunnin kohdalle. Mie rustailin nimiä sen minkä kerkesin.”
”Kitaristimme Olkkosen Pekka oli samalla luokalla, joten kokeilimme melko pian yhteissoittoa”, kertaa Velin muusikkouransa alkua.
Nuoria pitää kannustaa
Velin ja Hyrynen esittelevä ylpeänä idyllistä tukikohtaansa, jonka ikkunoista avautuu hieno näkymä laaksoon ja kaukaa siintävälle Lahnajärvelle. Tuvan seinällä on palkintoja, vanhoja keikkajulisteita ja biisilistoja. Ikkunoita peittää armeijan naamioverkko. Nurkassa nököttää massiivinen leivinuuni.
Sähkölaskua ja vakuutuksia lukuun ottamatta Stam1nalta ei peritä vuokraa. Talon omistajapariskunta Leo ja Helli Suomalainen ovat seuranneet mielenkiinnolla suojattiensa urakehitystä.
”He ovat oikein mukavia poikia ja bändi on tuonut kylälle kaivattua elämää. Eihän täällä ole enää lapsiakaan temmeltämässä. On hienoa, että meidän kylällä on näin hyvä orkesteri”, iloitsee Helli Suomalainen.
Stam1nan siantappohevistä ei ole ollut haittaa kiven heiton päässä asuville Suomalaisille eikä heidän naapureilleen.
”Saavat touhuta täällä kuin herrankukkarossa ja pitää sellaista meteliä kuin haluavat. Kun meillä oli lehmiä, niiden polku navetasta laitumelle kulki aivan talon vierestä. Lehmät tapasivat mulkoilla pitkään talon kohdalla, että mikä ihmeen jytke sieltä kuuluu”, Leo Suomalainen naureskelee.
”Joo, oli hauska soittaa, kun ikkunasta näkyi lehmien korvia ja järvimaisema”, Teppo Velin säestää.
Illan suussa piipahdetaan vielä kitaristi Pekka Olkkosen vanhempien luona. Matti ja Päivi Olkkosen sikatilalla on menossa ruokinta-aika. Navetan uumenista kantautuu tyytyväistä röhkimistä ja pienten porsaiden kiljuntaa. Päivi Olkkonen hakee karsinasta pariviikkoisen porsaan ja ojentaa sen Hyyrysen syliin.
”Onpa se pieni, nahkakin on ihan ohut”, metallimies herkistyy.
Jo vuosia sitten Helsinkiin muuttanut talon oma poika Pekka ei ole paikalla, mutta Hyyrysellä on asiaan ratkaisu. ”Leikitään, että tämä pikkupossu on Pekka. Sanopas jotakin...”
Siansaksan vetovoimaa
Matti Olkkosen mukaan lemiläisten mielenkiinto Stam1naa kohtaan on lisääntynyt entisestään ja monet ovat onnitelleet myös vanhempia bändin hiljattain saamasta kultalevystä.
”Monet tuntuvat tietävän meitä paremmin bändin tekemisistä. Ehkä meille vanhemmille kaikki on niin tuttua, ettemme seuraa niin aktiivisesti esimerkiksi bändin nettisivuja”, hän toteaa.
Olkkonen kannustaa vanhempia tukemaan lastensa harrastuksia, koska siitä koitunut vaiva maksaa itsensä takaisin. ”Kun Pekka alkoi käydä soittoharjoituksissa, meidän vanhempien täytyi etsiä aikaa pojan kuljettamiselle. Se ei ollut helppoa ja bensaa paloi, mutta ei se hukkaan mennyt. Vanhempien pitäisi oivaltaa, kuinka tärkeätä harrastaminen on lapselle.”
Kitaristin isä on onnellinen myös siitä, että yhtyeen jäsenet ovat opiskelleet ja vaikuttaneet rokkihommien ohella muussakin työelämässä.
”Bändi on nyt huipulla, mutta musiikkimaailma muuttuu hetkessä. Huipulle pääsyä helpompaa on tulla sieltä alas.”
Stam1na on saavuttanut lähes kaiken, mitä suomenkielisessä metallimusiikissa on mahdollista saavuttaa. Viime vuoden aikana yhtye on tehnyt onnistuneita iskuja myös Keski-Euroopan metallikentille Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.
Elokuun alussa Stam1na soitti maailman suurimmilla metallimusiikkifestivaaleilla Saksan Wackenissa, ja sai yleisöltä hienon vastaanoton.
Miehet ovat itsekin hieman ihmeissään suosiostaan ulkomailla. ”Ehkä rehellinen suomalainen hulluus ja soiton rivakka tempo vetoaa ulkomaisiin kuulijoihin”, arvelee Hyyrynen.
Velin on samoilla linjoilla. ”Suurin syy on varmasti Antin hulluus, kun se kertoo yleisölle hulvattomia juttujaan. Nytkin se puhui saksalaisyleisölle kieltä, joka oli sekoitus saksaa, englantia ja eteläkarjalan murretta. Mie uskon, että yleisö rakastaa enemmän vilpittömyyttä kuin sitä, että niille puhutaan jotain ennalta mietittyjä välispiikkejä.”
Lemiläinen Stam1na:
Antti Hyyrynen – laulu ja kitara, Pekka Olkkonen – kitara,
Kai-Pekka Kangasmäki – basso ja Teppo Velin – rummut.
Tähän mennessä bändi on julkaissut kolme albumia: Stam1na (2005), Uudet kymmenen käs-
kyä (2006) sekä Raja (2008). Kaikki levyt on julkaistu myös saksankielisissä maissa.
Bändin nimi stamina on englan-
tia ja tarkoittaa sisukkuutta tai kestävyyttä. Nimessä olevan ykkösen on tarkoitus erottaa yhtye muista tuotemerkeistä.
Kesäkuussa Stam1na sai ensimmäisen kultalevyn Uudet kymmenen käskyä -albumin rikottua 15 000 kappaleen kul-
tarajan. Sama levy palkittiin Emma-patsaalla vuoden 2006 parhaana metallialbumina ÄKT:n Emma-gaalassa.
Lemiltä kotoisin ovat myös metallibändi Mokoman rumpali Janne Hyrkäs sekä Antti Hyyrysen isoveli Jussi, joka on YUP-yhtyeen kitaristi. ”Tottakai toi isoveljen musaharrastus vai-
kutti miuhun, ne soitti Lemin Tapiolassa punkkikeikkaa ku mie vasta sain kattoa Dallasii ekaa kertaa telkkarista”, muistelee Antti Hyyrynen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
