Biomassaa kestää käyttää

Viime viikolla EU:n komissio päätti linjastaan koskien niin biomassan kestävyyskriteereitä kuin biopolttoaineiden kohtelua. Komission esitykset ovat Suomen kannalta pääosin myönteisiä ja hyvä pohja jatkoneuvotteluille Euroopan parlamentin kanssa. Aktiivinen ennakkovaikuttaminen on kantanut hedelmää.

Suomen siirtyminen kestävään energiatalouteen perustuu puun ja muun metsäbiomassan käyttöön. Siksi on olennaista, että biomassa katsotaan jatkossakin nollapäästöiseksi, eikä byrokratia estä muutenkaan suomalaisen biotalouden kehittämistä.

Suomi ei ole ollut puun ja biomassan käytössä mikään syntipukki tai silmätikku. Biomassan käytön sääntelyn taustalla on sen kasvava tuonti EU:n ulkopuolelta.

Brysselissä on pohdittu vuosia erilaisia vaihtoehtoja kestävyyskriteereiksi – eikä aina hyvällä menestyksellä. Olin vuonna 2013 komissiossa pysäyttämässä komission silloista ehdotusta, joka toteutuessaan olisi lisännyt hallinnollista taakkaa erityisesti pienille suomalaisille bioenergian tuottajille ja metsätilallisille.

Suomi ei ole ollut biomassan käytön sääntelyssä myöskään mikään totaalikieltäytyjä. Ymmärrämme hyvin, miksi sekä päästöjen vähentämisen että ympäristön kannalta pelisäännöt tarvitaan.

Komission tapaan myös valtioneuvoston eduskunnalle antama Suomen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030 lähtee siitä, että biotaloutta on rakennettava kestävästi.

Suomi on ajanut EU:n laajuista politiikkaa liikenteen biopolttoaineille. Sitkeä työ on johtanut tulokseen, sillä komission esitys jakeluvelvoitteesta vastaa tähän. Siirtymisestä kohti kehittyneitä biopolttoaineita hyötyy myös suomalainen teollisuus.

Päästöjen vähentämisen tarve on niin suuri, että väittely liikenteen biopolttoaineiden ja sähköautojen keskinäisestä roolista on turhaa – molempia tarvitaan, ja paljon.

Tarvitsemme myös kustannustehokkaan, toimitusvarman sähköjärjestelmän ja ennen muuta toimivat sähkömarkkinat. Suomelle kriittinen kysymys on juuri nytkin sähkötehon riittävyys huippukulutuksen aikana.

Viime tammikuun 7. ja 15. päivä saimme ankaran muistutuksen siitä, että kovien pakkasten aikana oma sähkön tuotantomme ei riitä. Olimme noissa oloissa liikaa – yli kolmanneksen verran – tuontisähkön varassa.

Vuosina 2018–2020 otetaan käyttöön kilpailutettu tuotantotuki uusiutuvalle sähkölle. Tuella voidaan rakentaa yhteensä kahden terawattitunnin verran tuotantoa noiden vuosien aikana. Yhdistetyssä sähkön ja lämmöntuotannossa etusijalla on metsähake ja metsäteollisuuden sivuvirrat, kuten kuori ja puru.

Erillinen investointituki kohdennetaan uuden energiateknologian kaupallistamiseen sekä biopolttonesteiden, biokaasun sekä jakeluverkkojen rakentamiseen.

Suomi ottaa edelläkävijän paikan, kun vuoteen 2030 mennessä Suomessa luovutaan kivihiilen energiakäytöstä. Varotoimena otetaan huomioon energian toimitus- ja huoltovarmuus ja poikkeustilanteet. Käytön lopettamista koskeva lakiesitys valmistellaan siirtymäaikoineen tämän hallituskauden aikana.

Meidän ei kannata pitää kynttilää vakan alla, vaan tuoda tätä rohkeasti maailmalle esiin ja luoda pohjaa suomalaisen energia- ja ympäristöteknologian viennille.

Olen vakuuttunut siitä, että tulevien vuosikymmenten mittaan tämä arvioidaan energiataloudessa lähes yhtä merkittäväksi kuin demokratian saralla oli naisten äänioikeuden toteuttaminen Suomessa vuonna 1906, josta olemme kaikki ylpeitä.

Satavuotiasta Suomea ei rakenneta nihilismillä, vaan ennakkoluulottomalla asenteella ja terveellä itseluottamuksella, johon kuuluu omavaraisempi, huoltovarma ja kestävä energiatalous.