Koko maailman ruokaturva valokeilassa

Mielipide|Maatalouspolitiikka

9.4.202216:14

Kolumni

Petri Sarvamaa

Euroopan ja muun maailman ruokaturva on nyt noussut valokeilaan – ja syystä. Sodan myötä Ukrainan rooli Mustanmeren vilja-aittana on noussut kansalaisten tietoisuuteen. Etenkin Eurooppa haluaa katkaista riippuvaisuuksiaan Venäjästä hanakammin kuin koskaan aikaisemmin.

Kun ruuasta tehdään geopoliittisen valtapelin väline, edessämme on ratkaistavana harvinaisen mutkikas palapeli. Tässä palapelissä on varmistettava, ettei ruoka lopu eurooppalaisista pöydistä.

Uusien ruokaturvakysymysten edessä on tärkeää kyetä ajattelemaan rationaalisesti niin kansallisesti kuin Euroopan unionin tasollakin. Nyt ei ole oikea hetki kunnianhimoisimmille ruuantuotantoon vaikuttaville ilmastopaketeille taikka ehdotuksille, jotka aiheuttavat vain lisää hallinnollista taakkaa viljelijöiden jo valmiiksi painavaa kuormaa kannatteleville hartioille.

On tunnistettava, mihin ajankohtaan ruokavarmuutta koskevat toimenpiteet vaikuttavat. Loogista keskustelua on vaikea käydä, jos halutaan yhtä aikaa varmistaa ensi syksyn sato ja samalla luoda ilmastolainsäädäntöä, jonka vaikutukset näkyvät käytännössä vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien päästä.

Tämän vuoksi on otettava käyttöön tehokas valikoima toimenpiteitä, joilla turvataan ruuantuotanto tulevana satokautena ja mahdollisesti vielä lähivuosienkin ajan.

Suomalaisten viljelijöiden kohdalla meidän on tunnistettava se tosiseikka, etteivät ruuantuotannon ongelmat suinkaan ole nousseet tyhjästä sodan alkamisen ja sen seurausten myötä.

Esimerkiksi viime viikot puhuttanut lannoitteiden kohonnut hinta on todellinen ongelma, johon on reagoitava. Samaan aikaan se on kuitenkin vain jäävuoren huippu.

Viljelijät ovat ilmaisseet vakavan huolensa matalista tuottajahinnoista jo pitkään niin energian korkean hinnan, sato-ongelmien kuin koko elintarvikeketjun vääristymien vuoksi.

Ruokaturvan merkitykseen on kyllä havahduttu sekä unionissa että Suomen hallituksessa. Molemmilta tahoilta on löytynyt paljonkin tahtotilaa reagoida mahdolliseen ruokakriisiin.

Nyt täytyy varmistua sitä, että suunnitellut keinot ovat varmasti tasapainossa todellisuuden kanssa.

Tämän lisäksi on varmistettava, että päättäjillä on toimiva keskusteluyhteys kaikkien ruokaketjun toimijoiden kanssa aina tuottajista teollisuuteen ja kauppaan asti.

Ei sovi unohtaa myöskään sitä, että Ukraina on äärimmäisen tärkeä maatalouden raaka-aineiden viejä muuallekin kuin Eurooppaan. Inhimillisen hädän lisäksi ruuan puute on ollut merkittävä tekijä lukuisten sotien syntymisessä.

Vaikka ruokaturva Euroopan unionin sisällä saataisiinkin kuntoon, Ukrainan raaka-aineviennin tyrehtymisen vaikutukset voivat olla hyvin arvaamattomia.

Venäjän valheellinen tarina tulee olemaan se, että Afrikassa kärsitään nälästä Ukrainan natsien ja Nato-lännen vuoksi. Tästä kertomuksesta on hyvä olla tietoinen jo nyt.

Tässä keskustelussa siis muuttujia piisaa. On kuitenkin eri asia varmistaa ruokaturva ensi syksyksi kuin vuosikymmenien päähän.