Afganistan operaatiosta tarvitaan laaja selvitys

On välttämätöntä laatia selkeä parlamentaarinen, kokonaisvaltainen, julkinen ja puolueeton yhteenveto Suomen roolista nolosti päättyneestä Afganistan operaatiosta. Operaation taloudellisista, sotilaallisista ja poliittisista tarkoitusperistä – siitä miten, miksi toimintaan lähdettiin mukaan, kuka sitä johti nämä vuodet sekä se, mitä sillä saavutettiin. Ei pelkästään niin, että todetaan kahden suomalaisen rauhanturvaajan kaatuneen ja ainakin 15 loukkaantuneen ja operaatio kokonaisuudessaan maksoi satoja miljoonia euroja – jopa miljardi euroa.

Operaatiota perusteltiin meillä vuonna 2002 poliittisella tasolla liittolaissuhteella Yhdysvaltoihin ja sotilasliitto Natoon. Pääministerinä oli tuolloin Paavo Lipponen, ulkoministerinä Erkki Tuomioja ja puolustusministerinä Jan-Erik Enestam.

Mikä oli tarkalleen Suomen strategia tuolloin? Miten se jalkautettiin käytännössä? Mitä sillä saavutettiin? Onnistuttiinko siinä? Kuka valvoi toimintaa? Mikä oli valtio­neuvoston ja eduskunnan rooli?

Paljon vastauksia vailla olevia painavia kysymyksiä. Vai onko hankala ja mahdoton poliittisesti todeta, että tässä asiassa epäonnistuttiin täydellisesti ja operaatio oli kokonaisuudessaan virhe. Operaatio ei soveltunut Suomen kaltaisen pienen valtion toimintatapoihin ja -malleihin perinteisenä rauhanturvaajana ja -välittäjänä.

Asiaa perusteltiin myös maan ihmisoikeustilanteella ja tyttöjen koulunkäynnin edistämisellä. Suomen läsnäolo nähtiin poliittisesti Suomen antaman kehitysavun turvaajana. Tosiasia on vain, että länsimainen kulttuuri ja sen ihmisoikeusnäkemys ovat äärettömän vaikeita vientituotteita varsinkin, kun kulttuurit ja perinteet eivät kohtaa. Tältä osin kotiläksyt oli jätetty tekemättä.

Kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia, kun ajattelemme Suomen roolia tulevissa Naton ja EU:n puolustusyhteistyöhankkeissa. Roolituksen ja tavoitteiden tulee olla selkeitä ja perusteltavia.

Vähäinen asia tulevaisuu­dessa ei ole myöskään se, miten hoidetaan, rahoitetaan, kotoutetaan nyt syntynyt Afganistanin pakolaiskriisi. Pelkkä kukkaronnyörien avaaminen ei enää ole pakolaispolitiikan hoitoa.

Selvitystä odotellessa.

Länsimainen kulttuuri ja sen ihmisoikeusnäkemys ovat vaikeita vientituotteita.