TASAVERO TUTKITAAN NYT
Verouudistuksessa ensisijainen ongelma on saada pääomatulot ja vähän pa- remmat palk- katulot jollakin tavalla yhdenmukai- sen verotuksen piiriin. Luulen, että asiaa joudutaan pohtimaan myös tasaveron näkökulmas- ta, sanoo valtiovarainministeriön val- tiosihteeri Raimo Sailas.
TEKSTI:
Pekka Alarotu
KUVAT:
Jaana Kankaanpää
Raha paras konsultti
Raimo Sailas ei sano, että meillä siirryttäisiin ensi vaalikaudella tasaveroon. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei tasavero ole lainkaan niin dramaattinen asia kuin halutaan kokea.
”Työn verotus erityisesti vähänkin suuremmissa tuloissa on paljon kireämpää kuin pääomatulojen verotus, jossa ei ole progressiota. Se on johtamassa ja johtanut laajamittaiseen manipulointiin, jonka tarkoitus on muuttaa tosiasiallisia työtuloja pääomatuloiksi”, Sailas toteaa.
”Tämä on murtamassa veromoraalin ja se on murtamassa myös työmoraalin. Ajan mittaan on syntymässä kestämätön tilanne”, Sailas lisää.
Kun pääomat liikkuvat napin painalluksesta maailman laidasta toiseen, ratkaisua on haettava kulutusveroista.
Epäilevää tuomasta ei varaa odotella
Verouudistusta Sailas perustelee myös lempiaiheellaan, Suomen kansan maailmanhistoriallisesti nopealla ikääntymisellä.
”Pitää löytää kannustimia, jotta ihmiset pysyisivät pitempään työelämässä ja tekisivät enemmän töitä. Toistaiseksi ei ole löydetty parempaa konsulttia kuin raha”, Sailas sanoo.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) esitteli ministeriön pohdinnan tulokset äskettäin julkisuudessa. Asetetaan Martti Hetemäen johtama asiantuntijatyöryhmä, joka selvittelee verouudistuksen vaihtoehdot niin, että vuoden 2011 eduskuntavaaleista tulee verovaalit.
”Katainen tarkoitti, että verojärjestelmä joutuu kaikilta osiltaan perusteellisen pohdinnan kohteeksi. Selvitystyöllä aiotaan luoda edellytykset merkittäville uudistuksille. Eri asia on, pystytäänkö niistä päättämään”, sanoo Sailas äänessään pitkän kokemuksen tuomaa varovaisuutta.
Kateus siivillään korkeakouluissa
Sailaksen mielestä julkisen keskustelun pinnallisuus on vain pahenemaan päin.
”Jokainen osaa toistaa puheita energia- ja ilmastokysymysten haasteista, mutta keskustelu ei etene joh-
topäätöksiin.”
Sailas on tavallaan palannut nuoruutensa aatteisiin. Hän uskoo Rooman Klubin skenaarioihin erityisesti öljyn ja kaasun rajallisuudesta. Ruuan tuotanto suhteessa syöjien määrään alkaa olla koetuksella pysyvästi. Pelloilla pitäisi tuottaa ravintoa ihmisille eikä autoille.
”Tietysti ihmisillä on aina taipumus liioitella oman aikansa murroksia. Tämän suuntaiseen kehitykseen tulisi kuitenkin varautua. Ei voida odottaa, kunnes viimeinenkin epäilevä tuomas on vakuuttunut.”
Syvenevässä globalisaatiossa Suomi on mukana joka tapauksessa. Emme voi liittyä globalisaatioon kansanäänestyksellä emmekä erota siitä. Pienen maan on vain parhaalla tavalla sopeuduttava.
Tulen ja veden yhdistämistä
Raimo Sailas on riittävän kokenut tunnustamaan nöyrästi, että ihmisillä on aina taipumus ennustaa väärin.
Kaksi vuotta sitten Sailas vihittiin Helsingin kauppakorkeakoulun kunniatohtoriksi. Silloin hän arveli, että ensimmäiset merkit yliopistolaitoksen uudistumisesta alkavat näkyä vuoden 2040 tienoilla.
Siitä paikasta edellinen hallitus pyysi häntä selvittämään Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisuuden korkeakoulun parempaa yhteistyötä. Korkeakoululaitoksessa kohisee vuosikymmenten uinailun jälkeen taas uudistuksen henki. Mutta onpa hanke innovaatioyliopistoksi saanut myös pahat voimat liikkeelle.
”Minusta suomalainen mentaliteetti ei ole kovin fiksu. Kaikin voimin keskitytään todistamaan, ettei tuosta mitään tule. Ranskassa presidentti Sarkozyn selvitysmies julisti, että maahan pitää perustaa kymmenen superyliopistoa. Meillä ei julisteta mitään vaan halutaan antaa mahdollisuus.”
”Kateushan noita kannanottoja siivittää. Huolestuttaa vain, miten heikosti meillä päättäjät ja tiedotusvälineet seuraavat, mitä maailmalla korkeakouluissakin tapahtuu. Korkeakouluista arvostelua on muuten kuulunut vähemmän. Ne saavat nyt sitä toimintavapautta, mitä ovat pitkään vaatineet.”
Maalaispojalle häämöttää eläke
Lähes pari vuosikymmentä on totuttu, että asioiden mennessä solmuun huudetaan apuun Raimo Sailas. Selvittelyn aiheet ovat vaih-
delleet tuloratkaisuista paperiteol-
lisuuden tulevaisuuteen.
Sailas uskoo pitkän kautensa budjettipäällikkönä jättäneen nimen mieleen. Siinä tehtävässä piti olla reaaliajassa valmis vastaamaan sekä omalle ministerille että koko hallitukselle isoihin ja pieniin kysymyksiin.
Muuten hyvä selitys, mutta Sailaksen jälkeen maassa on ollut jo neljä budjettipäällikköä, joita ei ole ehtimiseen vaivattu ulkopuolisia solmuja aukomaan.
”Budjettipäällikön täytyy perehtyä eri sektoreihin ja laajasti koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi maataloudessa on jouduttu tekemään hyvin konstikkaita kansallisia ratkaisuja. Valtioneuvoston rahakunnan listojen hallitseminen vaatii todellista keskittymistä ja asianharrastusta.”
”Tässä mielessä käy sääliksi suomalaista maanviljelijää. Elämme kovin säädellyssä ja monimutkaisessa maailmassa eikä näköpiirissä ole mitään, jota tilannetta olennaisesti parantaisi.”
”Paljon puhutaan markkinaehtoisesta maataloudesta ja tukijärjestelmien karsimisesta. Ekonomistin sielu kannattaa niitä puheita mutta nivalalaisen maalaispojan sielu sanoo, ettei täällä noin voi tehdä.”
”Suomen maatalouspolitiikka on jatkossakin tulen ja veden yhdistämistä”, sanoo valtiosihteeri.
Suurten ikäluokkien myötä katoavat myös syntyperäiset maalaispojat ja -tytöt suomalaisen virkamiehistön huipulta. Sellaiselta nykyinen urakierto näyttää.
Raimo Sailas on työskennellyt valtiovarainministeriössä käytännössä koko työhistoriansa, jo 37 vuotta. Vaikka hän pontevasti saarnaa työurien pidentämisen puolesta, mikään ei ole ikuista.
”Siitä ei ole mitään päätetty. Vanhan lain mukainen eläkeikäni 63 vuotta 8 kuukautta täyttyy ensi keväänä. Sitä olen pitänyt minimitavoitteena.”
”Toisaalta valtiovarainministeriö täyttää kaksisataa vuotta ensi vuoden syksyllä ja silloin pidetään isot juhlat. Kiinnostaisi olla siihen asti”, Sailas pohdiskelee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

