Janne Granholmille jokainen strutsi on yksilö, jolla oma luonteensa.
STRUTSILLA MENEE LUJAA
Strutsi on suomalaisessa maalaismaise- massa yhä outo- lintu. Pihalla hassunhauska epeli yllättää yleisönsä typeryydellään. Keittiössä strutsi hämmästyttää nopeudellaan ja mehevyydellään. Ei mikään kuiva tyyppi. ”Eivät ne ole vihaisia, vain äärettömän uteliaita.”
Todellista pikaruokaa
Outo lintu
kolmisenkymmentä strutsinpoikasta, joista osa elää tilalla vieläkin. Granholmit erikoistuivat emolintujen kasvatukseen ja poikastuotantoon, ja tuotantorenkaaseen kuuluvat muut tilat kasvattavat poikaset teurasikään.
Strutsinlihalle olisi kysyntää enemmän kuin sitä pystytään tuottamaan. Liha on vähärasvaista ja sopii yleensä niillekin, jotka ovat muille lihoille allergisia. Sirpa Granholm penääkin uusia teuraskasvattajia, mutta harmittelee samalla, että pullonkaulaksi tulee muodostumaan teurastus.
”Uudet EU-säädökset uhkaavat pienteurastamoita. Yksi tarha joutui jo lopettamaan, kun teurastus kävi mahdottomaksi.” Esimerkkinä vaatimuksista Granholm mainitsee, että pikkuteurastamossakin pitäisi olla oma vessa erikseen miehille ja naisille. ”Vaikka siellä olisi vain yksi työntekijä. Hullua! Joku järki pitäisi lakien soveltamiseen saada.”
Liha sopii kaikille
Granholmit ovat rakentaneet strutsin ympärille liiketoiminnan, joka työllistää pariskunnan lisäksi ympärivuotisesti kaksi ulkopuolista työntekijää ja alihankkijoita. Tilausravintolatoiminta kasvaa voimakkaasti: tänäkin kesänä syyskuun puoliväliin asti Ketolassa syödään strutsia häissä joka viikonloppu.
Sirpa Granholm on itseoppinut kokki, joka valmistaa aterian jopa 150 hengelle. Joka tilaisuudessa tarjotaan strutsia jossain muodossa.
”Strutsin liha on kova haaste kokille, jos sitä ei tunne. Yleisin virhe on luulla strutsia linnunlihaksi ja kypsentää se läpeensä kypsäksi, jolloin siitä tulee kuivaa syötävää. Strutsia pitää käsitellä kuin parasta häränlihaa. Pihvi kypsyy ihanan meheväksi muutamassa minuutissa eli se on todellista pikaruokaa.”
Ruhona strutsi on taloudellinen. Kaksi kolmasosaa on paistia ja fileetä, yksi kolmasosa niin sanottua teollisuuslihaa eli jauhelihaksi menevää. Maksasta ja kivipiirasta syntyy herkullista maksapateeta.
Ketolan tilan emolinnut ja urokset saavat kuitenkin rauhassa hauskuuttaa vieraita, kunhan ne vain tuottavat munia. Parinkymmenen linnun katraan elikot ovat iältään 9–10-vuotiaita, joten niillä on vielä elämä edessä. Vanhin tarhattu strutsi on elänyt 87-vuotiaaksi.
”Kun me ei enää jakseta hoitaa näitä, niin testamentataan kunnalle”, Janne Granholm uhkaa. Ja nauraa päälle. Voisi siinä olla Nurmijärven kunnanisillä ihmettelemistä, kun strutsit kiihdyttäisivät hetkessä nollasta seitsemäänkymppiin ja kiitäisivät kirkolle. Vaan eiväthän ne sellaista tee kuin paniikissa eikä tänne vielä paniikki ole iskenyt. Päinvastoin. Strutsilla menee lujaa vain kaupassa.
Pistäkää känny-
kät piiloon ja pitäkää hatuistanne kiinni! ko-
mentaa isäntä Janne Granholm vieraitaan, jotka nousevat armeijan vanhaan miehistönkuljetusvaunuun valmiina strutsisafarille. Seikkailu saa alkaa.
Kuinka yksistä eläimistä voi olla niin paljon iloa? Puolen tunnin kierroksella strutsilaitumen ympäri nauruhermot ovat lujilla, kun pitkäkaulaiset epelit nokkaisevat isännältä takkia päältä ja kuikuilevat ylös, alas ja ympäri, keitä tänne on tullut heitä pällistelemään.
Suuret silmät tapillaan, silmäripset räpsyen strutsit tuijottavat safarilaisia. Vaunu ei voi seistä paikallaan kovin kauan, sillä strutsien alku-ujous laukeaa pian ja ne heittäytyvät liian tuttavallisiksi. Onpa joku päässyt korvakoruistaankin, sillä strutsit rakastavat kaikkea pientä kiiltävää ja nappaavat nokallaan kiinni milloin sormesta, milloin korvasta.
Granholm hyppää traktoriin ja siirtää vaunua eteenpäin. Strutsit astelevat rinnalla, ja kun vaunu jälleen seisahtaa, tilanne nollautuu strutsin päässä. Edessä ovat kuin uudet vieraat ja tuijottelu alkaa taas.
Ketolan tila Nurmijärvellä on kasvattanut strutseja toistakymmentä vuotta. Kaikki on pitänyt opetella kantapään kautta, sillä tieto-taitoa ei alussa ollut. Ensimmäiset viisitoista munaa tulivat Hollannista, mutta rahat menivät kankkulan kaivoon, sillä poikaset kuolivat.
”Munat maksoivat mielettömästi, jotain 600 markkaa kappale, mutta me ei osattu hoitaa poikasia. Jos yritti saada tietoa, annettiin väärää. Olin valmis lopettamaan”, Sirpa Granholm tunnustaa.
Granholmit olivat kuitenkin sitkeitä. He olivat ostaneet kolmen hehtaarin tilan Sirpan kotitilan naapurista ja halusivat löytää siihen elinkeinon. Koulutustakin oli: Sirpa kauppatieteiden maisteri kansainvälisen markkinoinnin alalta ja Janne tietotekniikan taitaja.
Laskelmat puolsivat strutsien kasvatusta. Granholmit alkoivat opiskella alkutuotantoa ja rakentaa tuottajaverkostoa, paneutuvat tuotekehitykseen ja markkinointiin.
Vuonna 1995 Nurmijärvelle tilattiin uudet munat, tuplamäärä edelliseen. Nyt ei tumpeloitu. Ketolaan syntyi
Strutsi kasvaa noin vuodessa satakiloiseksi ja siitä saa vajaat 40 kiloa lihaa. Lihan lisäksi strutsista hyödynnetään höyhenet, nahka, rasva ja munat. Onpa Etelä-Afrikassa aikoinaan käytetty strutsinkynnetkin timantinhiontaan.
Strutsi tulee sukukypsäksi kolmivuotiaana. Tarhatut linnut elävät jopa 80-vuotiaiksi.
Strutsin potku voi tappaa, mutta luonteeltaan strutsit eivät ole vihaisia, vaan uteliaita.
Strutsinsulkaviuhka on kuin koriste-esine, mutta toimii erinomaisena pölynkerääjänä muun muassa autoteollisuudessa, kun pöly pitää saada pois pienimmistäkin koloista.
Strutsinrasvasta tehdystä ihovoiteesta hyötyvät atoopikot ja psoriaatikot, ja strutsinsulat ovat haluttua teatterirekvisiittaa.
Strutsinnahkan hinta pyörii yhtä korkealla kuin krokotiilin tai käärmeen, ja helmiäistä sisältävistä munankuorista valmistetaan koruja.
Lihan lisäksi strutsista käytetään höyhenet, nahka, rasva ja munat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
