Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Ja lopulta ihminen loi robotin

    Jarmo Palokallio: ”Kamppailu työstä kovenee ja entistä useampi jää sitä vaille.”

    Historian siipien havina käy kovana, kun puhe siirtyy Henry Fordin autotehtaalla tasan sata vuotta sitten käynnistyneeseen liukuhihnaan. Se mahdollisti auton kokoamisen 90 minuutissa. Aiemmin siihen oli mennyt 12 tuntia.

    Useimmat historiankirjat kertovat Fordin liukuhihnan olleen ensimmäinen lajissaan. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Eikä Ford loistanut autoteknisillä keksinnöilläkään.

    Silti hän ansaitsee paikkansa maailmanhistorian merkkimiehenä. Miten se on mahdollista?

    Teknisen taituruuden sijaan Fordilla oli näkemys tulevaisuudesta. Siihen aikaan auto oli todellinen luksustuote, johon vain äärimmäisen harvoilla oli varaa.

    Ford näki asian toisin. Hän halusi autot kaikkien ulottuville.

    Legendan mukaan Ford mietti liukuhihnan uusiksi teurastamovierailulla. Linja laski autojen hinnan murto-osaan.

    Sitä seurasi uskomaton menestys. Fordin T-mallia myytiin 15 miljoonaa. Parhaimmillaan melkein puolet maailman autoista oli niitä.

    Fordin mullistaviin ajatuksiin kuului, että työläisille on maksettava riittävästi palkkaa, että he voivat ostaa autoja. Ja että heillä on oltava vapaa-aikaa.

    Se ei jäänyt pelkäksi ajatukseksi. Vuonna 1914 Ford maksoi työntekijöille kaksinkertaista tuntipalkkaa muuhun teollisuuteen verrattuna.

    Hän myös laski työajan kahdeksaan tuntiin ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön viisipäiväisen työviikon.

    Ford muutti maailmaa monella tapaa. Yhdysvalloista tuli autojen kotimaa. Se pisti koko yhdyskuntasuunnittelun uusiksi.

    Muiden oli seurattava myös työväestön kohtelussa Fordin esimerkkiä. Kaukaisessa Suomessakin siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon 1970-luvulle tultaessa.

    Samalla hitaalla tahdilla eteni maamme autoistuminen. Täällä auton omistaminen on edelleen luksuksen rajoilla.

    Ainakin valtion näkövinkkelistä. Valtio rahastaa autoilua edelleen niin rajusti, että automme ovat Euroopan vanhimpia.

    Yhdysvalloissa autoilun alkuvuosina tehdyt yhdyskuntarakenteen järjestelyt on toteutettu meillä vasta viime vuosina.

    Haja-asutusalueiden toiminnat on keskitetty keskuskaupunkien laidoille nousseisiin automarketryppäisiin ja suurempien risteysten abc-huoltoasemille.

    Liukuhihnaan suomalaiset tutustuivat lähemmin Ruotsissa. Maaseudulta vapautuva työvoima muutti työn perässä Volvon ja Saabin tehtaille Göteborgin seudulle 1960-luvulla.

    Niistä ajoista on vain muisto. Sama alkaa koskea lähes kaikkea kotimaista liukuhihnatuotantoa.

    Seuraavaksi työelämä mullistuu roboteilla. Yhdysvalloissa ne uhkaavat joka toista työpaikkaa.

    Teollisuustyön lisäksi robotit kaappaavat entistä enemmän palvelualan työpaikkoja.

    Sama koskee myös muuta maailmaa. Onhan se nähty jo meilläkin.

    Ihan järkevää on korvata tylsä ja raskas työ roboteilla. Uudessakaupungissa Mersuja hitsaa kokoon 200 robotin joukkio. Suurimmissa navetoissakin lypsyn hoitaa robotti.

    Autotkin kulkevat jatkossa ilman kuljettajaa. Lentokoneissa lentäjät ovat statisteja jo nyt.

    S-ryhmän uusi automatisoitu varasto vähensi työntekijöiden tarvetta sadoilla.

    Koneet sopivat luovaankin työhön. Esimerkiksi käännöstyöt hoituvat koneilla ja on robotteja valjastettu urheilu- ja talousuutisten tekoon.

    Lopputulokset ovat välillä huvittavia, mutta antaa ajan kulua. Ehkä robotit oppivat lopulta myös suomea, joka toistaiseksi ei niiltä suju.

    Koneet myös säveltävät. Ne osaavat poimia hittielementtejä musiikista ja yhdistellä niitä uusiksi hiteiksi.

    Ennen pitkää näemme robotin, joka analysoi vaivamme. Hoitajia robotit tuskin korvaavat yhtä helposti.

    Ihmistyön tarve siis vähenee väistämättä, mutta ei poistu kokonaan. Työllistävälle alalla päätyminen on kohtalonkysymys ammatinvalintaa harkitsevalle nuorelle.

    Yhdysvalloissa jäljelle näyttäisi jäävän lähinnä sotilas- ja vartiointihommia. Tosin sotilastehtäviinkin robotit tekevät tuloaan. Niillä on ihmisiin verrattuna monia etuja.

    Eikä vartijoidenkaan työpaikat ole täysin varmalla pohjalla. Osa maista käyttää jo nyt maahantulotarkastuksiin automaattia, joka tunnistaa tulijan.

    Varmaa siis on, että kamppailu työstä kovenee ja entistä useampi jää sitä vaille. Siksi edessä on levottomia aikoja.