Outoja puheita viljelijätuista

Kansanedustaja Anne Kalmari (kesk.) oli järjestänyt Eduskuntatalon tiloihin keskustelu­tilaisuuden maataloustukien jakautumisesta viljelijöiden kesken. Maaseudun Tulevaisuudessa (MT 13.3.) oli kyseisestä tilaisuudesta uutisjuttu.

Viljelijän näkökulmasta tilaisuuden aihe oli käsittämätön.

Miten kansanedustaja Kalmari voi luulla, että keskustan pohjamudissa rypevää kannatusta parannetaan sillä, että maatalousyrittäjän huonoa liiketaloudellista kannattavuutta parannetaan siirtelemällä tukea yhdeltä viljelijältä toiselle?

Tilaisuudessa ely-keskuksen tarkastaja oli kertomassa esimerkkien avulla, kuinka joku viljelijä saa enemmän tukea kuin toinen.

Jo pelkästään se, että valvova tarkastaja pitää toisia viljelijöitä ainoastaan tukien kalastajina, tekee valvonta­viran hoitamisesta asenteellisuudessaan mahdotonta.

Erilaisten tilojen, tuotanto­suuntien tai viljelijöiden vertaaminen toisiinsa on mahdoton tehtävä. Oikeudenmukaisen tukitason määrittäminen viljelijöiden välille on todella naiivi ajatus.

Jos Kalmari todella luulee, että maatalouden kannattavuus paranee sillä, että otetaan naapurin tukipotista osa itselle, niin toteanpa vain, että ei parane.

Suomalainen viljelijä tarvitsee liiketaloudellisesti oikeudenmukaisen osuuden elintarvikkeen hinnasta tuotantosuunnasta riippumatta. Vain siten turvataan suomalaisen maataloustuotannon jatkuminen.

Tuottajien talous ei parane siirtelemällä tukia tilalta toiselle.