Lähiluomua voidaan tuottaa kasvihuoneessa

Kasvihuonerakentamiseen tarkoitettuja investointitukia olisi alennettava nykyisestä 2 500:stä esimerkiksi 1 000 neliömetriin. Myös joitakin kasvihuoneen teknisiä vaatimuksia tulisi muuttaa sellaisiksi, että ne suosivat enemmän pienehköjä lähi- ja luomuruuan tuottajia. Tämä alentaisi merkittävästi viljelijöiden investointikynnystä.

Tällä hetkellä investointitukien saannin yhtenä ehtona on, että rakennettava kasvihuonepinta-ala on vähintään 2 500 neliömetriä, lisäksi kasvihuoneen tulee täyttää melkoisen tiukat tekniset vaatimukset.

Myös kevyet, niin sanotut muovitunnelihuoneet on ehdottomasti saatava investointitukien piiriin. Esimerkiksi Ruotsissa muovitunneleihin on saatavissa 30 prosenttia investointitukea.

Investointien tukeminen madaltaisi merkittävästi aloituskynnystä ja mahdollistaisi muun muassa avomaan marja-ja vihannestuotannon tehostamisen monella sektorilla. Muun muassa kasvivalikoimaa voitaisiin merkittävästi lisätä ja saada tuotanto taloudellisesti kannattavaksi.

Lähienergian tuotannon kytkeminen kasvihuonetuotantoon antaisi lisää potkua

tuotannon aloittamista harkitseville. Tulisi tehdä yhteistyötä energiasektorin ja viljelijöiden välillä ja saada syntymään yhteistyöhankkeita, jotka tähtäävät paikallisen lähi- ja luomuruuan tehokkaaseen tuotantoon.

Tämän lisäksi voitaisiin käynnistää pilottihanke, jossa esimerkiksi taajama-alueella sijaitsevan teollisuuslaitoksen tai marketin katolle rakennettaisiin kasvihuonekompleksi,

joka hyödyntää samalla

teollisuuslaitoksessa syntyvää hukkalämpöä. Näin kasvihuonetuotantoon tarvittava lämpö saadaan sivutuotteena, mikä mahdollistaa todellisen lähituotannon kannattavasti.

Tulevaisuudessa voitaisiin perustaa ”vihreitä teollisuuspuistoja”, mikä loisi mahdollisuudet tuottaa lähiluomua energiaa säästäen ja ympäristöystävällisesti muun teollisen tuotannon kanssa. Tuotantoa tulisi muutenkin suunnata voimakkaammin esimerkiksi liikenteen solmukohtiin.

Suomen on pyrittävä vaikuttamaan voimakkaasti komissiossa valmisteilla olevaan kasvihuoneviljelyn sääntöehdotukseen niin, että esimerkiksi nykyiset Suomessa käytössä olevat kasvualustaratkaisut voidaan hyväksyä nykyisellään. Myös kasvien valotus tulee hyväksyä jatkossakin, mikäli käytettävä sähkö on tuotettu 100-prosenttisesti uusiutuvalla energialla.

Tutkimukseen tulisi voimakkaasti panostaa ja suunnata olemassa olevia ja mahdollisia lisärahoja enemmän luomuun. Nyt uusien viljelymenetelmien kehittäminen ja uusien viljelykasvien ottaminen viljelyyn koetaan liian riskialttiiksi, koska se on lähes kokonaan toimivien viljelijöiden harteilla.

Usein parhaat ”innovaatiot” syntyvät juuri tuottajaportaassa, niiden jatkokehittämiseen ei usein kuitenkaan riitä pelkkä ”henkinen tuki”.

Viljelijäkoulutuksen kehittämistä on tehostettava ja saatava aikaan intensiivistä, käytännön viljelyyn tähtäävää yrittäjäkoulutusta. Nuoria viljelijöitä on aktivoitava kaikin keinoin. Nykyinen, pikkuhiljaa häviämässä oleva niin sanottu hiljainen tieto on saatava säilymään.

Valtakuntaan tulisi saada vähintään 2–3 luomupuutarhatuotantoon erikoistunutta neuvojaa lisää, muuten tuloksia ei synny.

Viljelijät olisi saatava ymmärtämään yhteistyön merkitys muun muassa logistiikassa, markkinoinnissa ja pakkaamisessa. Enemmän tulisi perustaa paikallisia osuuskuntia tai muita yhteenliittymiä. Paikallinen tuotebrändi toisi lisäarvoa.

Kaikkien vihannesten ja marjojen sekä kasvihuonetuotteiden luomu- ja lähituotantoa tulee lisätä. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Elintarviketuotannosta on mahdollista syntyä jopa uusi Nokia.