Maakunnistako uusi palvelujen moniottelija?

Julkisten palvelujen summa on vakio. Hyvinvointimme perustuu palveluihin, joilla turvataan jokaiselle suomalaiselle hyvä elämä kehdosta hautaan. Näin määrätään laissa ja asetuksissa.

Niitä varten on oltava riittävä määrä palveluntuottajia – julkisia tai yksityisiä. Tähän asti niiden tuottamisesta ovat viime kädessä vastanneet kunnat ja valtio. Uudessa hallitusohjelmassa ollaan rakentamassa kolmas kerros julkisiin palveluihin – maakuntahimmeli.

Sen ensisijaisena tehtävänä on järjestää sote-palvelut. Toistaiseksi sen rahoitusmalli on vielä auki.

Tällä taataan kuitenkin nykyistä tasavertaisemmat hyvinvointipalvelut kautta maan. Samalla kuntien työtaakkaa helpotetaan ja valtiokin miettinee, mitä sen nykyisistä palveluista voidaan hajasijoittaa maakuntiin lähemmäksi käyttäjiä.

Houkutus onkin, että uudelle laitokselle puretaan myös sellaisia tehtäviä, joita sille alun perin ei ole tarkoitettu. Tästä viestii sekin, että sitä varten ollaan perustamassa uusi organisaatio, jonka käyttöön kerätään oma rahasalkku.

Sen vartijaksi valitaan (=palkataan) uusia viskaaleita. Mistä varoista? Kuntien ja valtion varoista, vai luomalla ihan ikioma taksvärkki?

Vastaavahan tapahtui edellisen suuren laman yhteydessä 90-luvulla, jolloin luotiin elykeskusten ensimmäinen versio. Ministeriöt saivat omat etäispäätteensä maakuntiin, joissa jo entuudestaan toimivat maakuntien omat virastot – maakuntahallinnon takuumiehinä.

Olisiko vihdoinkin koittamassa se päivä, kun erilaiset maakunnissa toimivat palveluyksiköt koottaisiin toimivaksi kokonaisuudeksi vähän samaan malliin kuin maakäräjät Ruotsissa?

Uudistuksen taloudellisia vaikutuksia lienee mahdotonta ennakoida. Pääasiahan onkin, että uudistuksilla saadaan Suomeen kauan kaivattua pöhinää.