Jatkuva kasvatus sopii vain erityiskohteille

Metsänhoitomenetelmiä verrattaessa lähtökohtien täytyy olla yhdenvertaiset, kirjoittaja korostaa. Kuvituskuva. Kuva: Kari Lindholm

Käytännön metsätaloudessa tulot ja menot ovat tilakohtaisia ja ne kirjataan metsätalouden tuloiksi ja menoiksi näin myös metsäverotuksessa. Metsätila on käsittelykuvioiden kokonaisuus, jossa koko tilan alueella voidaan tehdä haluttuja metsänhoitotoimenpiteitä ja hakkuita.

Keskikokoisella metsätilalla metsäkuvioita voi olla useita kymmeniä. Suunnittelua varten on tiloilla käytössä metsien kehitysluokitus (muun muassa taimikot, nuoret kasvatusmetsät, varttuneet kasvatusmetsät ja uudistuskypsät) ja tavoitteellinen metsätaloussuunnitelma. Itse asiassa metsätilalla on kuviokohtaisesti jaksollinen kasvatus (tasaikäiskasvatus), mutta koko tilan puitteissa suunniteltu jatkuva kasvatus (eri-ikäiskasvatus).

Tätä taustaa vastaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) vertailulaskelmissa omaksutulle tarkoitushakuiselle korkojen käytölle ei ole metsätalouden maksukäytännöstä johdettavissa olevaa perustelua. On huomattava, että käytetyt korot eivät realisoidu todellisina eivätkä siten vaikuta metsätaloudessa saatavaan tuottoon.

Luken oppaassa Metsän jatkuvasta kasvatuksesta (Metsäkustannus /Luonnonvarakeskus, Tallinna 2020) on esitetty vertailulaskelma (s. 102–104), joka nollakorolla antaa kummallekin kasvatustavalle täysin oikean ja metsätalouskäytännön mukaisen tuloksen.

Sen sijaan tavallisilla metsätaloudessa käytetyillä korkokannoilla (3, 4 ja 5 prosenttia) yhtä kuviota koskevien tuottojen laskennallinen odottelu johtaa jaksollisen kasvatuksen osalta epäluotettaviin tuloksiin. Niissä jatkuva kasvatus on jaksollista kasvatusta kannattavampi.

Metsässä todellinen tilanne on täysin toinen. Kuusen kasvatukseen soveltuvalla kivennäismaakohteella nykyisen viljelymetsän kiertoajan nettotuotot ovat noin 40–50 prosenttia korkeammat kuin jatkuvalla kasvatuksella samalla kiertoajalla olisi. Tämä sisältää viljelytaimien jalostushyötyä, onnistumisvarmuutta, parhaiden puiden kasvattamista, suurempaa kasvua, suuremman myyntimäärän ja korkeamman puun hinnan.

Aluksi jatkuvan kasvatuksen tuotot voivat kyllä olla merkittävästikin paremmat siirryttäessä toimimaan alaharvennetuissa ja hoidetuissa metsissä.

Edellä mainitussa Luken korollisessa vertailulaskelmassa ei ole todellista vertailutilannetta, vaan siinä on järjestelty toimenpiteitä niin, että jaksollisen kasvatuksen osalta ensimmäinen toimenpide on metsänviljely. Toimintaa kuvataan kuin oltaisiin aloittamassa autiomaan metsittämistä.

Vaikka hakkuusta on juuri saatu tuloja, ne on jätetty laskennasta pois ja otettu tilalle uudistushakkuu 65 vuoden päästä. Sieltä haettuna tulojen nykyarvo on laskelmassa vain osa todellisista. Viljelykustannusta vastaavat tuotot haetaan moninkertaisina vuosikymmenten päästä, vaikka tuotot on jo edeltävässä kohteen avohakkuussa saatu. Ne on varattu metsälain määräämän uudistamisvelvoitteen kattamiseen eikä niitä voi ajatella sijoitettavaksi muualle. Aikanaan varat varmistettiin hakkuutulosta vakuustalletuksin (metsälaki 1928).

Vastoin Luken mallia todellisessa käytännön vertailutilanteessa ollaan käynnissä olevan jaksollisen kasvatuksen metsässä, jossa kummassakin vaihtoehdossa ensimmäinen toimenpide on heti tai viiveellä tuloa tuottava hakkuu (uudistushakkuu tai yläharvennus). Näin toimien myös korollinen laskelma antaa oikeudenmukaisen tuloksen.

Luontopaneeli ja Luke ovat äskettäin suositelleet jatkuvan kasvatuksen (eri-ikäiskasvatus) käyttöönottoa jaksollisen kasvatuksen (tasaikäiskasvatus) vaihtoehtona, ja samalla ne ovat ilmoittaneet sen olevan kannattavampaa kuin jaksollinen kasvatus. Tämä ero tulee todennäköisesti suoraan Luken laskentamallista eikä sillä ole maanomistajan saamien todellisten tulojen kanssa mitään yhteistä.

Timo Kivimaa

eläkkeellä oleva metsänhoitaja

entinen vanhojen metsien suojelutyöryhmien jäsen