Hyvinvointialueen käynnistäminen vaativa tehtävä

Maakunnissa valmistaudutaan julkisen sektorin suurimpaan koskaan toteutettuun uudistukseen, sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtoon kunnilta ja kuntayhtymiltä perustettaville hyvinvointialueille. Muutos on massiivinen; noin puolet kuntien taloudesta siirtyy hyvin­vointialueille, joiden budjetti liikkuu miljardiluokassa.

Uuden työnantajan palvelukseen siirtyy useissa maakunnissa reippaasti yli 10 000 työntekijää ja erilaisia palvelu- ja vuokrasopimuksia joudutaan siirtämään monta sataa. Erilaisia ICT-järjestelmiä voi hyvinvointialueella olla tällä hetkellä käytössä jopa useita kymmeniä.

Muutoksen toteutuessa vuoden 2023 alussa, siis reilun vuoden päästä, sosiaali- ja terveyspalvelujen pitää jatkua häiriöittä, työntekijöiden saada palkkansa, pitää lomansa ja vapaansa ja tietojärjestelmien toimia. Lista on pitkä.

Miten näin massiivinen muutos voidaan toteuttaa hallitusti? Kannattaa ottaa mallia suurten yritysfuusioiden toteuttamisesta saaduista kokemuksista. Isoista fuusioistahan tässä on kysymys.

Tulevilla hyvinvointialueilla toimii tällä hetkellä tyypillisesti lukuisa määrä julkisen sektorin sosiaali- terveydenhuollon palvelun järjestäjiä ja -tuottajia. Myös pelastustoimi liitetään osaksi kokonaisuutta. Jokaisessa nyt palveluja tuottavassa yksikössä on oma palvelurakenne, asiakaskunta, omat tietojärjestelmät ja vakiintunut toimintakulttuuri, joita ei voida hetkessä muuttaa ilman, että ajaudutaan vakaviin toiminnan häiriöihin.

Muutos voidaan toteuttaa hallitusti, jos keskitytään ensi vaiheessa vain muutoksen oleellisimpaan osaan, eli sote- palvelutuotannon ”omistajuuden” siirtoon kunnilta ja kunta­yhtymiltä hyvinvointialueelle. Näin toimitaan tyypillisesti yritysfuusioiden yhteydessä.

Omistajuuden siirto tarkoittaa rahoituksen ja toiminnan ohjauksen siirtymistä kuntien ja kuntayhtymien hallinnolta hyvinvointialueen hallinnolle. Yksistään näiden tehtävien siirto ja toimivuuden varmistaminen on iso tehtävä.

Soten valmisteluprosessissa on tehty paljon hyvää kehittämistyötä palvelujen sisältöjen uudistamiseksi. Joissain kaavailuissa on ajateltu, että myös palvelujen tuotantotavat, -sisällöt ja -rakenteet muutetaan uudenlaisiksi koko hyvin­vointialueella heti vuoden 2023 alussa samassa yhteydessä, kun hallinto muuttuu. Tällaisen loikan tekeminen johtaisi vääjäämättä vakaviin häiriöihin toiminnassa.

Häiriötön siirtymävaihe voidaan varmistaa muuttamalla nykyiset kuntien ja kunta­yhtymien sotepalveluyksiköt hyvinvointialueen tulos­yksiköiksi ja säilyttämällä operatiivinen toiminta niissä siirtymävaiheessa pääsääntöisesti ennallaan. Hyvinvointialueen suppea ”konsernihallinto” toimisi tulosyksiköiden suhteen tilaaja-tuottaja-mallin kaltaisesti.

Väliaikaista valmisteluelintä (VATE) koskevan lain perusteluissa todetaan: ”valmistelu­toimielimen ei myöskään tulisi ottaa hoitaakseen sellaisia tehtäviä, jotka edellyttävät tarkoituksenmukaisuus­harkintaa tai poliittista arviointia taikka joiden vaikutukset olisivat hyvinvointialueen kannalta merkittäviä ja pitkävaikutteisia. Tällaiset tehtävät tulisi lähtökohtaisesti jättää aluevaltuuston hoidettavaksi.” Näin siis myös lainsäädäntö ohjaa muutosvaiheessa vain välttämättömiin toimiin.

Valmistelutyössä tulisi keskittyä varmistamaan, että tulevien hyvinvointialueiden konsernihallinnolla olisi käytettävissä tarpeelliset välineet tiedolla johtamiseen.

Yksi tärkeimmistä johtamisen välineistä on tieto eri palvelusuoritteiden kustannusrakenteesta. Jotta hyvinvointialueen tuleva hallinto kykenee tekemään päätökset tarkoituksen­mukaisesta palvelurakenteesta, tarvitsee se vertailukelpoiset tiedot nykyisten tuotanto­yksiköiden palvelusuoritteiden kustannusrakenteesta.

Väliaikaishallinnon kiireellisin tehtävä olisikin varmistaa, että kevättalvella aloittavilla hyvinvointialueiden hallinto­elimillä on käytössään vertailukelpoiset tiedot nyt toiminnassa olevien sote- palvelusuoritteiden kustannus­rakenteesta ja palvelujen käytöstä sekä arviot palvelu­tarpeiden muutosnäkymistä.

Näitä työkaluja tarvitaan joka tapauksessa jatkossakin, kun ryhdytään suunnittelemaan muun muassa sitä, mitkä palvelut on järkevää toteuttaa keskitetysti koko alueen yhteisinä palveluina, mitkä hajautettuina, alueellisesti johdettuina lähipalveluina.

Noin puolet kuntien taloudesta siirtyy hyvin­vointialueille, joiden budjetti liikkuu miljardiluokassa.