Konsensus pitää päivittää nykyaikaan

Suomalaisen työmarkkinapolitiikan veteraani, ministeri Lauri Ihalainen (68, sd.) toivoi viikonloppuna HS:ssa, että konsensus ei olisi ohi.

Ihalainen on suruissaan ristiriitojen täyttämästä työmarkkinailmapiiristä. Hän näkee, että voimatasapaino yritetään siirtää sopimusyhteiskunnasta markkinavetoiseen työmarkkinapolitiikkaan.

Ihalaisen mielestä kolmikanta – jota hän on ollut keskeisesti rakentamassa – on ollut Suomen vahvuus.

Kolmikanta eli suurten työnantajien EK:n, työntekijäjärjestöjen ja hallituksen yhteistyö on ollut isossa roolissa, kun Suomea on rakennettu. Sille työlle pitää antaa arvo.

Nyt työmarkkinailmapiiri on kuitenkin heikko. Erityisen vaikea se on ollut sen jälkeen, kun monen vahvan liiton tukema SDP joutui oppositioon sekä porvaripuolueet saivat vaalivoiton ja hallitusvallan.

Tilanne on kuitenkin ollut kehno jo ennen nykyhallitusta. Se näkyy lakkotilastoista: viime vuonna lakkoja oli Suomessa 143, Ruotsissa viisi ja Norjassa kymmenen. Suomessa lakot ovat lyhyitä, sillä lakkopäivissä Norja on edellä (HS, 7.12.).

Erityisen paljon Suomessa on laittomia lakkoja. EK on laskenut, että niitä oli 2012-14 meillä 287, kun Ruotsissa niitä oli yksi (Yle, 27.11.).

Konsensus on henkitoreissaan – ainakin työtaistelutilastojen valossa.

Konsensusta – eri osapuolten yhteisymmärrykseen pyrkivää yhteistyötä – kuitenkin tarvitaan. Sen aika ei ole ohi.

Konsensus pitää vain päivittää nykyaikaan, jos Suomi haluaa vielä menestyä.

Pitää kuitenkin nähdä, että maailma on pysyvästi muuttunut. Globalisaatio, digitalisaatio ja vapaakauppa ovat johtaneet siihen, että suomalaisia työllistävät yritykset kilpailevat erittäin ankarilla maailmanlaajuisilla markkinoilla.

Markkinoilla eivät kilpaile valtiot saati liitot. Siellä kilpailevat yritykset.

Kilpailukykyä testataan jokaisessa tarjouskilpailussa. Jos sitä ei ole, yritys ja sen työpaikat ajan kanssa katoavat.

Joillakin yrityksillä on osaamisen tuomia kilpailuetuja, jotka paikkaavat korkeaa kustannustasoa ja jäykkiä työmarkkinoita. Ne voivat kuitenkin nopeasti hävitä, koska kilpailijat osaavat kopioida.

Siksi jokainen yritys joutuu jatkuvasti pohtimaan, miten sen kustannustaso kestää kovan kilpailun paineessa.

Moni yritys kaatuu tai joutuu maanpakoon, jos Suomessa on vastakin palkanmuodostuksen osalta maailman jäykimmät työmarkkinat.

Globaalin kilpailun tuoma kova paine näkyy luonnollisesti myös työmarkkinoilla.

Siksi markkinavetoinen työmarkkinapolitiikka ei ole valinta. Se on väistämätön seuraus nykymaailmasta. Siksi suomalainen sopimuspolitiikka on pakko päivittää.

Se pitää tuoda joskus arjen todellisuudesta vieraantuneista liitoista yrityksiin, jossa suomalaisen työn tulevaisuus ratkeaa.

Se ei tarkoita konsensuksesta luopumista, päinvastoin. Nyt jos koskaan suomalaisilla työpaikoilla kaivataan yhteisymmärrystä.

Se voi syntyä, kun yrityksessä on sen omistajien, johdon ja työntekijöiden vahva luottamus sekä tahto palvella asiakkaita ja taistella yhteisen menestyksen puolesta.

Tämä tahto syntyy rehellisen ja vilpittömän vuoropuhelun, taitavan ja tuloksellisen johtamisen ja tekemisen sekä avoimuuden kautta.

Sellaista konsensusta Suomi tarvitsee enemmän kuin koskaan – sitten kriisivuosien.