Nanosellun tulevaisuus on yritysten käsissä

VTT ja Aalto-yliopisto ovat kehittäneet menetelmän, jolla fibrilloidusta nanoselluloosasta voidaan valmistaa esimerkiksi läpinäkyvää kalvoa. 

Nanoselluloosasta voidaan valmistaa muun muassa muovinkaltaista materiaalia. Sovellusten tulevaisuus on nyt yritysten käsissä. 

Espoon Otaniemeen perustettiin viitisen vuotta sitten kovalla tohinalla Nanosellukeskus. Muun muassa Maaseudun Tulevaisuuden jutussa lupailtiin tuolloin mikroskooppisen hienojakoi-sesta sellusta raaka-ainetta niin elintarvikkeisiin, lääkkeisiin, elektroniikkaan, kosmetiikkaan kuin muoveihinkin.

Kovia odotuksia loivat yhteistyökumppanit Teknologian tutkimuskeskus VTT, metsäyhtiö UPM ja nykyinen Aalto-yliopisto.

Otaniemeen nousi myös pieni koetuotantolinja, jossa voi valmistaa nanosellua. Hanke päättyi vuosi sitten, mutta minikokoinen nanosellutehdas puksuttaa yhä ja tuottaa nanosellua tarpeen mukaan.

VTT:n teknologiapäällikkö Pia Qvintus heittää pallon yrityksille.

Pohjatyö on tehty ja nanosellu todettu ainakin toistaiseksi ihmisten ja ympäristön kannalta turvalliseksi raaka-aineeksi. Kansallinen tutkimusrahoitus on loppunut, joten seuraavaksi olisi aika tehdä rahaa.

Usko nanosellun ulottuvuuksiin erinomaisena lujitteena, pinnoitteena ja seosaineena on vain vahvistunut. Ja mikä parasta: kyseessä on täysin biopohjainen tuote.

”Alkuperäisistä käyttönäkymistä mikään ei ole pudonnut pois”, Qvintus kertoo.

Uusimmassa tutkimuksessa tarkastellaan hienojakoisen sellun soveltuvuutta tekstiilikuitujen rakenteisiin. Nanosellun käytön tutkiminen siis jatkuu, vaikka sen nimikkohanke päättyi. Sellukuitujen tutkimuksessa Suomi on Qvintusin mukaan kansainvälisesti tunnettu ja kattavasti verkostoitunut.

Sen sijaan nanosellun kaupallistamisessa kannattaisi pitää kiirettä, sillä uusia sovelluksia tunnistetaan ja kehitetään maailmalla koko ajan.

Pieneksi pilkottua eli mikrofibrilloitua sellua käytetään jo Norjassa elintarviketeollisuudessa. Myös Japanissa taotaan, kun rauta on kuuma. Sikäläisillä paperiyhtiöillä on valmiudet nanosellun puoliteolliseen tuotantoon. Määrät ovat kuitenkin vielä hyvin pieniä.

Japanissa on vahvistettu tutkimuspuolen ja yhtiöiden yhteistyötä, kun taas Suomessa se on jo virallisesti loppunut.

Biokemikaalien parissa työskentelevä johtaja Juuso Konttinen UPM:stä vahvistaa, ettei nanosellun kehityksessä ole kohdattu vielä kaupallista läpimurtoa.

”Nanosellulla on hienoja ominaisuuksia, mutta täysin uutena materiaalina se vaatii vielä paljon työtä.”

Konttinen näkee kilpailun vain hyvänä asiana. Se kertoo siitä, että raaka-aineella on potentiaalia.

UPM on kiinnostunut luomaan nanosellusta sovelluksia niin omaan käyttöön kuin muidenkin tuotteisiin. Yhteistyö on jo alkanut joidenkin yritysten kanssa. Esimerkkinä Konttinen mainitsee Yhdysvalloissa toimivan kemianalan yrityksen Ashlandin.

Yhteistyötä silmällä pitäen UPM valmistaa Otaniemen koelaitoksessa nanosellua.

Alkujaan nanoselluhankkeessa lähdettiin hakemaan uutta käyttöä kotimaiselle koivusellulle, joka kilpailee ulkomaisen, nopeasti kasvavan eukalyptuksen kanssa.

Kenties joskus tulevaisuudessa nanosellua valmistetaan sellutehtaiden yhteydessä tai metsäteollisuuden sivuvirroista.

”Aika näyttää, missä nanosellua aletaan valmistaa ja mihin tarkoitukseen”, Konttinen tuumaa.

KATJA LAMMINEN