Arktinen vai pohjoinen mallasohra?

Kuva: Tomi Setälä

Suomi sijaitsee maantieteellisesti ja ilmastollisesti aivan äärirajalla, jolla kasvinviljely ja mallasohratuotanto ovat vielä mahdollisia.

Jossain yhteyksissä, lähinnä kaiketi markkinointitarkoituksissa, kotoiseen kasvintuotantoon ja kasvituotteisiin on liitetty sana "arktinen".

Voidaanko mallasohran tapauksessa kuitenkaan puhua arktisesta mallasohrasta? Kasvuajaltaan aikaisimpia ohralajikkeita voidaan viljellä napapiirin korkeudella saakka, mutta varsinainen mallasohratuotanto rajoittuu pääsääntöisesti eteläiseen Suomeen. Mielestäni sopivampi termi voisikin olla "pohjoinen mallasohra".

Pohjoista kasvintuotantoa leimaa kiivasrytmisyys kasvussa ja kehityksessä. Pitkä päivä kiihdyttää kehitysrytmiä.

Esimerkiksi viime vuosikymmenellä laajasti viljelyksessä ollut Scarlett-lajike tuleentuu meidän kasvuoloissamme kolme neljä viikkoa lyhyemmässä kasvuajassa kuin lajikkeen kotimaassa Ranskassa.

Suomen pitkässä päivässä tuotettu mallasohra on yleensä entsyymiaktiivisuudeltaan korkeaa.

Suomesta onkin perinteisesti viety normaalin mallasohran lisäksi niin sanottua entsyymimallasta muun muassa viskitislaamojen käyttöön.

Pitkän päivän ja kiivaan kasvurytmin kääntöpuolena on riski jyvän korkealle valkuaispitoisuudelle. Liiallinen jyvävalkuainen estää ohran käytön oluen panossa.

Päivän pituutta ei voi säätää, mutta viljelylohkon valinnalla ja käytetyllä lannoitemäärillä viljelijä voi vaikuttaa mallasohran satoon ja valkuaispitoisuuteen.

Käytännön kokemus ja monet kokeet ovat osoittaneet, että lohkon viljelyhistoria ja sen vaikutukset mallasohran kasvukykyyn on syytä ottaa huomioon suunniteltaessa lohkovalintaa sekä mietittäessä lohkolla käytettävää typpilannoitusta.

Typpilannoituksen vaikutus satoon ja valkuaispitoisuuteen vaihtelee suuresti kasvukaudesta toiseen ja lohkolta toiselle. Suunnitellessaan mallasohralle sopivaa typpilannoitusmäärää viljelijällä on aina edessään epävarmuus tulevan kasvukauden sääoloista ja siitä mihin satotaso asettuu.

Lohkon kasvukunnon tunteva viljelijä voi merkittävästi vähentää kasvukauden aikaisia epävarmuustekijöitä peilaamalla lohkon aikaisempien vuosien sato- ja valkuaishistoriaa käytettyihin lannoitemääriin ja suhteuttamalla typenkäytön realistiselle satotavoitteelle.

Suomessa toimivat panimot käyttävät valtaosin kotimaista mallasohraa tuotannossaan.

Mutta jää mallasta vielä vientiinkin – noin kolmannes maltaasta viedään ulkomaille. Tämä on merkittävä osuus, sillä ainoastaan kuminan tuotannosta menee vielä suurempi osuus vientiin.