Murhamysteerin pauloissa

Kautta poskipartani, meillähän on tässä murha! 

Ruumiin löytäminen on kirkumisen paikka. 

Järkyttävää, sydän tykyttää vieläkin. Olisinko uhri voinut olla minä? 

Koskaan ei tiedä, montako korvaa yksityistä keskustelua kuuntelee. 

Juonittelu, huijaaminen ja huhujen levittäminen on sallittua – jopa suotavaa. 

Ruumiin ympärillä riittää kuhinaa. Osa supisee myrkytyksestä. Muutamat illallisella mukana olevista ovat sitä mieltä, että tämän nyt saattoi arvata. Hetkeä myöhemmin huhutaan jo täyttä päätä siitä, kuka perii ja kenet? Kenellä onkaan ollut suhde ja kenen kanssa? Onko hovimestari syyllinen?

”Kantakaa ruumis pois, niin pääsemme aloittamaan illallisen”, toteaa joku salissa.

Näin dramaattisesti alkaa ohjelmallinen illallinen Kyyhkylän kartanossa syksyisenä iltana. Tosiasiassa kyse on Murhamysteeristä, juonellisesti käsikirjoitetusta ohjelmapalvelusta, jossa tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja vuoteen 1895.

Hyvissä ajoin ennen tilaisuutta jokaiselle tilaisuuteen osallistujalle on toimitettu oma pelaajan opas. Oppaassa kerrotaan lyhyesti taustatiedot tilaisuudesta ja ketä roolihahmoa osallistuja esittää. Lisäksi oppaassa on luettelo mukana olevista hahmoista, joista voi jo ennakkoon katsoa sopivia liittolaisia.

”Oppaaseen kannattaa tutustua huolella, sillä yllättäviä käänteitä tulee pelin aikana piisaamaan. Näyttelijäntaitoja osallistuminen ei vaadi”, rauhoittelee käsikirjoittaja Katja Palmu.

Monelle osallistuminen murhamysteeriin tarjoaa tilaisuuden kokeilla edes yhden illan ajan, miltä tuntuu olla joku muu. Kaikki osallistuvat murhamysteeriin jossakin roolissa. Uhreiksi illan aikana joutuneet palaavat aina peliin uusina hahmoina, joten kukaan ei jää syrjään tapahtumista.

”Ne, jotka eivät itse halua osallistua, voivat mennä teatteriin katsomaan, mitä muut tekevät”, sanoo Palmu.

Halutessaan osallistujat voivat pukeutua tilaisuuteen ajan hengen mukaisesti. Pientä rekvisiittaa saa tosin järjestäjältäkin, mutta Palmu on huomannut, että monet suunnittelevat etukäteen hyvinkin huolellisesti, mitä laittavat päälleen. Murhamysteeri antaa kerrankin syyn tälläytyä.

Kyyhkylässä osa osallistujista on vuokrannut pukuja Mikkelin Teatterin pukuvuokraamosta.

”Kieltämättä kun sain tietää roolihahmoni ajattelin, että sain kaikista epämiellyttävimmän roolin. Puvustuksen kehittelin itse yhdistelemällä omia vaatteita ja kirpputorin löytöjä. Viikset ja takatukka syntyivät villasta”, esittelee hikisen urakan päätökseen saanut hieroja Hannu Tarkiainen alias Sherlock Holmes.

Pelin alussa pelaajat saavat hieman pelirahaa. Joillekin sujahtaa rahojen joukossa myös asekortti, jonka saaja on oikeutettu murhaamaan.

”Käytössänne on koko kartanon alakerta. Jos tapatte jonkun muualle kuin tähän saliin, niin tulkaa vinkkaamaan siitä, ettei uhrin tarvitse lojua siellä koko iltaa”, ohjeistaa illan vetäjä Laura Kiuru.

Ilta alkaa lyhyellä esittäytymiskierroksella. Liikaa roolihahmostaan ei saa paljastaa, sillä ideana on urkkia tietoa toisilta illan aikana.

”Tämä on varsin luonteva tapa sulattaa jäätä ventovieraiden kesken ja tutustua uusiin ihmisiin. Usein virallisemmatkin keskustelut ovat helpompia, kun ensin on avattu yhteys pelin kautta”, kertoo Katja Palmu.

Jokaisella osallistujalla on onneksi nimikyltti rinnassa, mikä helpottaa hieman muistamaan, kuka on kuka. Osa kuitenkin on heittäytynyt rooliinsa niin huikealla tavalla, että he jäävät mieleen muutenkin.

Silti välillä tuntuu olevan vallalla kaaos, eikä kukaan taida olla oikein kärryillä, mitä tapahtuu. Tässä pelissä huhujen levittäminen, huijaaminen, kiristys, juonittelu, uhkailu, varastaminen ja pettäminen on sallittua. Jopa suotavaa. Kukin pelaa henkensä kaupalla.

Etukäteen käsikirjoitetun juonen mukaisesti yksi kuolee varmasti. Vuorosanoja ei ole sen kummemmin määrätty. Edes pelinvetäjä ei tiedä millaiseksi illan kulku menee. Murhia voi siis tapahtua enemmänkin kuin on alunperin suunniteltu.

”Täytyy myöntää, että aika usein yritysten järjestämissä tilaisuuksissa pomo pääsee hengestään, vaikka se ei kuuluisi juoneen”, naurahtaa Katja Palmu.

Pelaajat saavat illan aikana lisäohjeita siitä, mitä heidän pitää tehdä. Lisää voi keksiä niin paljon kuin oma luovuus suinkin sallii. Lisäksi pelin vetäjältä voi kysyä vinkkejä, jos tilanne tuntuu olevan jumissa.

”Tärkeintä on vain heittäytyä mukaan ja muistaa, ettei asioita saa ottaa henkilökohtaisesti. Kyse on kuitenkin vain pelistä”, muistuttaa Katja Palmu.

Ylilääkäri Timo Aalto ja Kyyhkylä-Säätiön toimitusjohtaja Riitta Smolander ovat innoissaan kokemastaan. Reilu kaksi tuntia on hujahtanut, ja jännää on ollut. Roolit eivät jää päälle, vaan arkeen palataan viimeistään heti huomenna.

”Ilta oli sopivan vaiherikas, ja kokemus oli mielenkiintoinen”, kiteyttää Aalto.

Loppuillasta jokainen osallistuja kirjoittaa paperilapulle oman arvauksensa syyllisestä tai syyllisistä. Tilaisuuden lopussa tuodaan esiin todistusaineistot ja paljastetaan murhaajat. Perusjuoni Murhamysteereissä pysyy samana, mutta jokainen mysteeri on aina erilainen. Vaikka kerran on ollut mukana, se ei auta.

”Ihmiset tekevät illasta aina omanlaisensa. Se tässä onkin parasta. Eilen minua kosittiin pelin tiimellyksessä, ja yhdellä kerralla asiakas lyödä moksautti minua olkavarteen ja haukkui paskiaiseksi. Se on parasta palautetta mitä voi saada”, naurahtaa käsikirjoittaja Palmu.