Tehoa tyhjentämiseen

Kuva: Jaana Kankaanpää 

Olen seurannut tätä keskuksiin keskittämisen kulttuuria jo hetkisen aikaa. Totuushan on se, että meitä periferiassa asuvia ei saisi olla. Me olemme yhteiskunnalle iso taakka. Kaikesta tehdään isoa ja keskinkertaista.

Massaa on helpompaa hallita ja muovata ja tehdä sille palveluita. Suoraan sanoen meidän maalaistollojen pitäisi muuttaa kiltisti keskuksiin.

Kannustusta maakuntakeskukseen muuttamiselle olen saanut jo vuosia. Perseellepotkijoita löytyy niin valtion kuin kunnankin suunnalta.

Ensimmäisen ajatuksen pois muuttamisesta sain, kun suurin osa kyläkouluista lakkautettiin. Nyt niitä myydään halkojen hinnalla eniten haluavalle. Minäkin olen tuumannut, ostanko talven riemuksi käytetyn moottorikelkan vai kyläkoulun?

Jos sairastun ja tarvitsen lääkäriä, joudun nykyään vähintään neljänkymmenen kilometrin päähän toiselle paikkakunnalle. Jos sairastun iltakymmenen jälkeen, matkaa tuleekin jo yhdeksänkymmentä kilometriä.

Tilaanpa ambulanssin: keskitetystä palvelusta niitä tryykää pihaani kolme, ensivaste, perustaso ja hoitotaso. Siinä sitten ihmetellään, mihin autoon potilas laitetaan, ja jätetään lopuksi kotiin, koska keskussairaalan lääkäri puhelimessa niin päätti. Mitä jos muuttaisin kaupunkiin kerrostaloon siihen sairaalan viereen?

Valtio kuristaa kuntaa, rahaa otetaan pois ja lisää vaatimuksia kasataan niskaan. On pakko säästä joka paikasta, palvelut ja työpaikat vähenevät.

Kirkonkylät sammutetuin katuvaloin ovat kuin keskiaikaisia haamukyliä. Kyläteiden hoito unohtuu, kun tienhoito keskitetään. Teollisuuden keskittäminen on vienyt työpaikat. Keskittämisestä tulee luonnollinen tarve yhtyä toisiin kuntiin.

Mitähän tämä kaikki auttaa minua Luhtalanloukolla asuvaa? Vaikka kuinka yhtyisivät, välimatka terveyskeskukseen on ja pysyy. Maakuntakeskukseen mieleni menevi.

Omalla kylälläni keskittäminen näkyy niin, että tupia on tyhjillään ja myynnissä ennätysmäärä. Viidentoista vuoden päästä täällä ei montaakaan asuttua torppaa ole. Hyvälle näyttää!

Suomi on vihdoin pääsemässä meistä maalaisista. Nämä edellä mainitut keinot ovat purreet hienosti, mutta minä vaatisin tehostamisen aikakaudella vielä lisää tehoa.

Kuuntelin riemulla, kun postilaitos kertoi harkitsevansa jokapäiväisen postinjakelun lopettamista. Tänne junttilaan posti voisi tulla vaikkapa neljännesvuosittain, juhlapyhiksi.

Tarvitaanko me sähköä joka päivä? Tehokas muuton tehostaja olisi sähkönjakelun keskeytykset. Toki niitä on myrskyillä nytkin, mutta pitkät, ennalta-arvaamattomat päivittäiset katkokset varsinkin talviaikaan saisi muuttoautot pyörimään kylillä.

Veden puute on myös tehokas muuttohalun herättäjä. Heitetään hirvenraato kylänkaivoon ja vaaditaan jokaiseen taloohin uusi jätevesijärjestelmä. Oho, sehän on vaadittu jo. Vaaditaan toinen!

Kännykkämastot pimeiksi, kaivetaan kuituverkot takaisin keloihin. Mihin me tietoa tarvitsemme? Taloon ja navetan väliä voi kulkea ilman neljää geetä. Autoverotusta uudistaessa maalaiskilometreille triplaverot, kaupunkien porteille tietullit toukohousuille.

Eiköhän jo tyhmempikin juntti ymmärrä mitä pitääs tehdä.

Vai jatketaanko silti eloamme täällä kauniissa maisemassamme aivan vain piruuttamme?

Simo Eemil Ralli

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.