Väylän lohen tuskien taival

Tornion-Muonionjoen eli Väylän lohella on 1990-­luvulta alkaen ollut kolme hyvää nousu­vaihetta: 1996–1997, 2008 ja 2015–2016. Nousut ovat näkyneet myös kyseisten vuosien jälkeisinä hyvinä poikastuotantovuosina – sekä odotuksina ja toiveina vahvistuvasta lohikannasta.

Hyvät poikastuotanto­vuodet eivät kuitenkaan ole näkyneet vahvistuvana nousuna. Viime vuosi ja tämä vuosi ovat olleet hälyttäviä, ja minimitason 60 000 kutukantatavoitteet jäävät kauaksi. Jokeen nousseissa noin 40 000 lohessa on yli 10 000 yhden meri­vuoden lohia eli kosseja, joilla joen poikastuotannon kannalta ei ole merkitystä.

Tutkijat ennakoivat vielä alkukesällä yli 60 000 kudulle osallistuvan lohen nousua.

Lohi pyydetään merellä ennen kuin sen nousu Väylään pääsee alkamaan. Meripyynnin arvo, kalastajien saamia tukia huomioimatta, on kaksi miljoonaa euroa. Aluetaloudellinen tuotto Väylän varressa on vähintään kymmenen miljoonaa.

Summa voisi olla paljon enemmänkin, jos lohi pääsisi nousemaan Euroopan pisimpään, puhtaaseen ja valjastamattomaan jokeen.

Suurin ongelma on hallitsematon meripyynti. Ongelmat alkavat jo Itämeren pääaltaalla. Yleisesti tiedetty ongelman aiheuttaja on puolalaisten harjoittama laiton ajosiima­kalastus.

Ongelmaksi on myös osoittautunut Suomen vuonna 2017 voimaan tullut lohiasetus. Sen sallima varhennettu rysäpyynti on tehokkaasti estänyt arvokkaimpien kutukalojen nousemisen.

Lisäksi Kemijokisuun velvoiteistukkaiden kontrolloimaton pyynti kohdistuu ­liiaksi Väylään nousussa oleviin lohiin.

Nousulohelle vaaralliseksi on osoittautunut myös haaparantalaisten ammatti­kalastajien pyynti Haapa­rannan saariston alueella. Pyynti on poikkeuksetta alkanut rajajokisopimuksen kalastussäännön salliman varhaisimman ajankohdan 17.6. mukaisesti.

Vaikka tänä vuonna Ruotsin lohenkalastuskiintiö täyttyi jo heinäkuun alussa, pyynti jatkui täysimääräisenä ja sitä helpotti valvojien poistuminen alueelta. Kalastajilla on käytössään alueella lähes sata rysää, enemmän kuin suomalaisilla kalastajilla on Kalajoen ja Tornionjokisuun välillä.

Oman osansa nousukaloista ottavat myös joen alaosan pyytäjät, lippoajat, kulkuverkolla (ilman yhteislupaa) kalastavat ja rokastajat kalatautien ohella.

Itse olen uistanut lohta vuodesta 1988 alkaen. Tämä vuosi on ensimmäinen, jolloin olen jäänyt kalatta. Niin on Muo­niossa moni muukin. Jokea kunnan alueella on noin sata kilometriä ja elokuun alkuun mennessä saatujen kalojen määrä alle sata. Kaikkea ei voi panna lämpimien säiden piikkiin.

Ratkaisut asiaan eivät ole kohtuuttoman vaikeita eivätkä vaadi tutkijoiltakaan vuosi­kausien puurtamista ja harhaan osuvia ennusteita.

Kun EU pystyi kieltämään Itämeren pääaltaan ajoverkkopyynnin, ei ole mahdoton toive myös Puolan saattamisesta ruotuun. Suomen ja Ruotsin on otettava tiukka ote asiassa kutuvaltioperiaatteen mukaisesti.

Kemijokisuun kalat on sisällytettävä ammatti­kalastajien kalastajakohtaisiin kiintiöihin ja ne on merkittävä tunnistemerkillä, koska Kemijokiyhtiö, joka huolehtii velvoiteistutuksista, pitää rasva­eväleikkausta liian kalliina, vaikka se olisi vuorenvarma tunniste.

Voimassaoleva lohiasetus on kumottava. Monen asian­tuntijankin esittämä mieli­pide on, että kalastus merellä aloitettaisiin, kun jokeen on noussut riittävä määrä lohia. Toimiva malli on Kattilakosken nousulohien laskentalaite. Esimerkiksi, kun sen on ohittanut 30 000 lohta, kalastuksen voisi merellä aloittaa kiintiöiden puitteissa.

Jos kiintiö jää täyttymättä, niin kuin elokuun alussa nytkin näyttää olevan, valtio voi korvata. Ei niin kuin nyt siirtämällä täyttymättömän osan ensi vuodelle, kun lohi­politiikan varovaisuus­periaatteen mukaisesti kiintiötä olisi leikattava.

Jos rajajokisopimuksen kalastussäännön hallintaa ei voida siirtää suomalais-­ruotsalaiselle Rajajokikomissiolle, Suomen on Ruotsin kanssa neuvottelemalla ja sopimalla huolehdittava, että Haaparannan saaristoalueen kalastus ei tyrehdytä lohen nousua kutupaikoilleen.

Kotimaisella kaupalla on oltava linja, että Ruotsin kalastuskiintiön täyttymisen jälkeen kalaa ei Suomen markkinoille osteta ja että kaloissa on kalastajakohtainen tunniste paikoillaan.

Asian päättäminen kuuluu Suomen hallitukselle ja asiaa seuraavat toivovat hallituksen ja erityisesti ministeri Lepän ulostuloa asiassa – muuten lohen tuskien taival on johtamassa lohikannan romahtamiseen.