Hallitus tarvitsee hassun kävelijän

Mielipide

15.3.201709:00

Kolumni

Pekka Ervasti

Kepuveteraani Seppo Kääriäinen (kesk.) muisteli kerran ensimmäistä ministeriaamuaan.

Iso Vihree tihrusti naamaansa kylppärin huuruisesta peilistä ja siveli leipälapion kokoisella kämmenellään posken hentoa nukkaa. ”Tässä maassa näyttää kuka tahansa pääsevän ministeriksi.”

Nyt on hankalampaa. Juha Sipilä (kesk.) päätti tehdä hallituksestaan pienen ja ketterän, poliittisen johtamisen strategisen dynamon. Avokonttoriin kelpuutettiin vain 14 ministeriä. Myös avustajakuntaa karsittiin kovalla kädellä.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin valmistelukoneiston yskiessä, suoltaessa sutta ja sekundaa on herätty huomaamaan, että säästettiin ehkä väärässä paikassa. On aika perua jälleen yksi päätös.

Hälytyskellot soivat, kun oikeus- ja työministeri valittaa töidensä määrä. Vaikka Jari Lindström (ps.) on bodari ja nostaa penkiltä höyryveturin, kaksoissalkku on hänelle yhtäkkiä liian raskas.

Tämä on outoa, sillä ei Jarppa vielä silloin duuniensa määrää valittanut, kun hän ilmoittautui ministeritason vaalihoukuttimeksi kuntavaaleihin.

Toinen kaksoisministeri, Kimmo Tiilikainen (kesk.) on kuulemma myös ylityöllistetty, mutta niinpä vain hänkin aikoo vaihtaa Ruokolahdelta Helsingin valtuustoon.

Ehkä akuutti tarve kasvattaa ministerilaumaa onkin aivan toisaalla.

Kurkistetaanpa ulkoministerin työhuoneeseen. Siellä istuu kuin tatti Timo Soini. Hän luopuu vapaaehtoisesti persujen puheenjohtajuudesta, mutta ei millään haluaisi jättää Merikasarmin herrainpäiviä. Suurlähettilästason hillotolppa on vielä varmistamatta.

Tämän takia persujen tulevalle kympille – Sampo Terholle – on välttämättä saatava joku toinen ministerisalkku. Kyse ei siis ole ensisijaisesti työtaakan jakamisesta, vaan raadollisesti profiilipaikan järjestämisestä hallituspuolueen pomolle – entiseltä pomolta mitään pois ottamatta.

Kun persuille on ylimääräinen salkku pakko antaa, täytyy sellainen tietysti järjestää myös hallituskumppaneille.

Tiilikaisen ympäristö- ja maatalousministerin salkku voidaan helposti jakaa.

Ongelma onkin kokoomuksen ministeriryhmä, jossa kukaan ei ole halukas luopumaan mistään. Tämä on tarkan pelin paikka, sillä ministerikierrätykset ovat monesti fataaleja hallituksen koheesiolle ja hallituspuolueiden sisäiselle ilmapiirille.

Jostakin on vaikka väkisin keksittävä sopiva salkku myös kokkareille. Apua voi hakea parlamentarismin kotimaasta Britanniasta. Siellä muuan Monty Python on jo pitkään ehdottanut hassujen kävelyjen ministeriä (Minister of Silly Walks).

Suomi voisi olla tiennäyttäjä.