Tämä vanhemmuudessa on nykyään pielessä
2020-luvun vanhemmuus on muuttunut kaverisuhteeksi, jolloin kasvattajan rooli on unohtunut.
Vanhemmuuden puutostilan takia lapset kasvavat ilman selvää päämäärää. Kuvituskuva. Kuva: Pekka FaliMonella nuorella on mielenterveysongelmia, ja hälyyttävän nuoret lapset ovat kokeilleet laittomia päihteitä. Pisa-tuloksissa ollaan tiputtu rajusti alaspäin.
Vikalistaa voisi jatkaa pitkään ja syvemmälle, sillä monet lasten ja nuorten ongelmista ovat monitahoisia. Osaan niistä löytyy kuitenkin selittävä tekijä: kasvatus tai enemmäkin sen puute.
Aiemmin oli vitsinä lohkaista, että ”perunakin on sentään kasvatettu”. Enää toteamus ei valitettavasti naurata. Merkittävä osa nykyajan lapsista on kasvanut niin kutsutussa vapaassa kasvatuksessa, villeinä ja vapaina.
Humanismia ihannoiva vapaa kasvatus ei aseta rajoja, sillä kaiken pitää olla kivaa lapsille. Vanhemmat haluavat olla lapsen kavereita, jolloin kasvattajan rooli unohtaa. Kuri loistaa myös poissaolollaan.
Mihinkään karttakeppikuriin ei tule palata takaisin, vaan kurin tulee olla järkevää. Kurilla lapselle annetaan ymmärrettävä rajat. Rajat puolestaan luovat lapselle turvallisen kasvuympäristön, jossa sisäinen järki ja moraali kehittyvät.
Sisäisen kompanssin puuttuessa lapset törmäävät haasteisiin koulupolun alettua. Opettajat ovat ongelmissa, koska koulu on ensimmäinen paikka, jossa lapselle sanotaan ei.
Vaikka koulu tekisi parhaansa, ei se mahda nuorille mitään ilman perheiden hyväksyntää. Valitettavan yleistä on, että vanhemmat puolustelevat huonosti käyttäytyvää lasta opettajan auktoriteetin murentaen. Aikuisten pitäisi sen sijaan puhaltaa yhteen hiileen.
Kaikkia ongelmia ei voi vierittää yhteisiksi. Yksilön tulee kantaa vastuuta itsestään ja erityisesti omasta perheestään. Kasvatusta ei voi ulkoistaa pelkästään yhteiskunnalle.
Aikamme kaksiteräisin miekka ovat älypuhelimet. Kaikki on niiden myötä mahdollista, mutta tämä mahdollisuus on erittäin koukuttava. Välillä niinkin koukuttava, että näkee ryhmän nuoria, jotka ovat ”yhdessä” puhelinten takaa.
Lasta ei voi syyttää juurtumisesta älypuhelimeen, jos on kasvanutkin aina kännykkä kourassa. Vanhempien oman ajan kaipuun ymmärtää erittäin hyvin, mutta tämä aika pitäisi pystyä järjestämään ilman iPad-ulkoistusta.
Älypuhelinvanhemmuudesta johtuen lapsille on vaikeuksia sisäistää koululuokan dynamiikkaa. Durecell-lapsen on hankala pysyä pulpetissaan, minkä vuoksi jopa opetussuunnitelmia on jouduttu muokkaamaan.
Monimutkaisemmissa kasvuympäristöissä jokaisen vanhemman tulee varmistaa, että aikuisten haasteet eivät vaikuta lapsiin. Olipa esimerkiksi eksä kuinka ärsyttävä sitten tahansa, ei riitoja tule käydä lapsen edessä. Myöskään kilpavarusteluun lempivanhemmuuden toivossa ei saa sortua.
Vanhemmuus on haastava laji, mutta siinä ovat onnistuneet esivanhemmatkin. Kova uurastus palkitaan lopulta palkinnolla, jonka muistaa koko loppuelämän. Vanhemmuuden puutostilaan ei ole kuitenkaan purkista löytyvää ratkaisua, vaan sen korjaaminen täytyy jokaisen tehdä itse.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
