Koulun toinen tarina

Heikki Tapanin yritys tuo uutta valonpilkahdusta pitkään tyhjillään seiseeseen koulurakennukseen. 

Noin yhdeksän hehtaarin järvenrantatontti, komeat hongat pihaa koristamassa, kansallispuiston maisemat kulman takana. Useita kymmeniä makuuhuoneita, tilavat sauna- ja kylpytilat, piharakennuksia ja runsaasti varastointitilaa. Ja pitkä historia suomalaisen metsäosaamisen synnyttäjänä.

Kanta-Hämeen Tammelassa sijaitsevan Liesjärven vanha metsäkoulu hyvästeli viimeiset oppilaansa kuusi vuotta sitten. Kunta pisti toiveikkaana parikymmentä kilometriä lähimmästä kirkonkylästä sijaitsevan rakennuksen pihapiirineen myyntiin reilun miljoonan euron hinnalla.

Ostajaa vain ei ilmaantunut. Ennen elämää pihapiiriin ja koko kylään tuonut vankka kivirakennus uhkasi rapistua, ja samalla kunta maksoi entisen metsäkoulun ylläpidosta 40–50 tuhatta euroa lähinnä lämmityskuluja joka vuosi.

Kunnalle riippakiveksi muodostunut talovanhus ehti seisoa tyhjillään syrjäisellä paraatipaikalla kuusi vuotta. Pihapiirissä pusikot ja risukot alkoivat ottaa valtaa. Vaikka talo onkin säilynyt hyvässä kunnossa, seinästä rapissut maali muistuttaa, että entinen ylpeys oli hylätty.

Liesjärven metsäkoulun kaltaisia kohtaloita on muillakin havumetsien huomaan unohtuneilla entisillä metsä- ja maatalouskouluilla.

Kun syrjäisten hiekkateiden varsille ei ole riittänyt opiskelijoita tai opetusta on haluttu keskittää keskeisimmille sijainneille, moni koulu on jäänyt rapistumaan ja rasittamaan kunnan taloutta pitkäksi aikaa.

Oulussa lopettanut Vallinkorvan metsäkoulu etsii uutta omistajaa. Viime keväästä asti rakennukset ovat toimineet turvapaikanhakijoiden majoituskeskuksena.

Kahdelle yhteensä noin 2600 neliön rakennukselle on ollut vaikea löytää uutta ostajaa, sillä paikka on syrjäinen ja rakennuksissa on havaittu sisäilmaongelmia. Oppilaskäyttöön merkitty alue tarvitsisi myös kaavamuutoksen, jotta se sopisi muuhun käyttöön.

Myös Savonlinnan Varparannan vanha metsäkoulu etsii uutta omistajaa. Metsäopetus on muuttanut muualle, ja tällä hetkellä tiloissa toimii kalatalouden laitos.

Tohmajärven Onkamolla entistä metsäkoulua isännöi tätä nykyä paikallinen metsästysseura.

Parikkalassa vanha maatalouskoulu on yksityisessä omistuksessa, mutta se on toiminut viime vuosina lähinnä kesäisin ulkomaalaisten marjanpoimijoiden majoituspaikkana.

Rovaniemen Hirvaalla entinen metsäkoulu on etsinyt uutta isäntää viisi vuotta, kunnes vuoden lopussa paikallinen yrittäjä osti paikan.

Liesjärven Metsäkouluntielläkin on alkanut taas näkyä liikettä, sillä paikan osti viime vuonna forssalainen konepajayrittäjä Heikki Tapani.

Pienille kylille koulut toivat aikanaan elämää. Liesjärvelläkin toimi ennen kolme ruokakauppaa, posti ja pieni peruskoulu.

Kunnassa haluttiin tukea lähikauppoja, joten kaikki metsäkoulunkin tarvitsemat elintarvikkeet hankittiin läheltä. Peruskouluun riitti oppilaita henkilökunnan lapsista.

”Ennen vanhaan opettajien piti perheineen asua koulun tiloissa”, selittää metsäkoulun entinen rehtori Kalevi Vuoriranta.

Koululla oli käytössään noin 1 000 hehtaaria valtion metsää, jossa opiskeltiin metsäammatin käytännön töitä. Metsänhoidosta saadut tulot koulu sai käyttää opetuksen järjestämiseen.

”Metsät olivat meille kuin toinen luokkahuone”, Vuoriranta kertoo. Vapaa-ajalla opistolla asuville metsäteknikko- ja insinööriopiskelijoille riitti ympäristössä runsaasti lenkkimaastoja.

Koulurakennuksiin rakennettiin kuntosali, ja verstaalla korjailtiin autoja ja moni nikkaroi itselleen leveämmän sängyn, kun uudet puolisot alkoivat vierailla koululla.

Rehtori muistelee, että useampikin liesjärveläinen tyttö on lähtenyt kylältä metsämiehen matkaan.

Biljardipöytä hankittiin, kun osa opiskelijoista valitteli tylsyyttä. ”Ai tämä on vielä täällä. Pahuksen kallis se olikin”, Vuoriranta tuumaa. Hän on tullut katsastamaan entisen työpaikkansa nykytilaa.

Valtion metsäoppilaitoksia siirrettiin 1990-luvulla yksityiseen omistukseen. Liesjärven metsäkoulustakin tuli osa Forssan ammatti-instituuttia.

Jo ennen sitä, 1980-luvulla, opettajat saivat luvan asua muualla, koulun ulkopuolella. Kylän peruskouluun hakeutui yhä harvempi opettajan lapsi.

Vaikka pienen kylän palvelut vähenivät monesta muustakin syystä, viimeiselle ruokakaupalle viimeinen niitti oli metsäkoulun lakkauttaminen vuonna 2010.

Oppilaita ei nykymittapuulla ollut riittävästi, ja Forssan ammatti-instituutti päätti lakkauttaa koulun.

”Kyllä paikalliset olivat siitä kai aika harmissaan”, Tapani kertoo.

Metsät palautuivat Metsähallitukselle, osa suojeltiin ja liitettiin Liesjärven kansallispuistoon.

Rapistumaan jääneen metsäkoulun uuden mahdollisuuden kansallispuiston kupeessa haistoi viime vuonna onneksi Heikki Tapani. Rakennukset yhdeksän hehtaarin rantatontilla vaihtoivat lopulta omistajaa 120 000 eurolla, kymmenesosalla pyyntihinnasta.

Samalla hinnalla olisi irronnut Helsingistä yksiö. ”Sitä olen miettinyt, kun joskus yöllä olen herännyt miettimään, mitä tuli ostettua”, Tapani nauraa.

Hän sanoo ostaneensa paikan hetken mielijohteesta ja suunnittelevansa alueelle erä- ja tapahtumakeskusta.

Ensimmäinen kevät meni siivotessa ja laittaessa tiloja majoituskuntoon, mutta kesällä siellä yöpyivät jo ensimmäiset ryhmät.

Tapani vaihtaa kalliin öljylämmityksen puupelletille, jotta saa lämmityskulut kuriin.

Päärakennuksen perustukset ovat kunnossa, eikä Tapani suunnittele sille suurempia remontteja tällä haavaa. ”Pintaremonttia vain.”

Vaatimattomat majoitustilat kauniissa ympäristössä ovat tähän asti houkutelleet muun muassa suunnistus- ja metsätaitoväkeä, koiraporukoita ja sinkkuyhdistyksen viettämään juhannusta. Rauhalliselle paikalle on keväällä tulossa hiljaisuuden retriitti.

Vanhoihin opettajan asuntoihin Tapani on ottanut vuokralaisia, halliin mahtuvat yrittäjän ajokoneet. Tapanin keräilemät vanhat mopotkin ovat saaneet vihdoin kunnollisen tilan.

Kesällä yrittäjä toivoo kansallispuiston ja naapurissa olevan melontayrittäjän houkuttelevan paikalle luonnossa liikkujia.

Tapanin mielestäpaikka sopisi edelleen erinomaisesti metsäopetukseen. ”Olen suunnitellut yhteistyötä metsäkoulujen kanssa. Ainakin kursseihin tämä sopisi hyvin, kun Metsähallituksen metsätkin ovat lähellä.”

Yrittäjä mainitsee myös kaupan, kahvilan ja ravintolan. ”Ainakin kesäaikaan niille voisi riittää kysyntää.” Saataisiinkohan Metsäkouluntielle, ja koko kylälle, jälleen uutta vipinää?