Rekkamiehen vapaus

Sanek sattui Suomeen väärään aikaan.

Tsekkiläinen Sanek palloilee vapunpäivänä Vaajakosken ABC:n pihalla. Aurinko paistaa, on yksi kevään kauneimmista päivistä.

Sanek puhuu hieman saksaa, englantia ei lainkaan. Hän kertoo ajaneensa rekkaa eri puolilla Eurooppaa. Nyt hän ajaa puoliperävaunua välillä Brno–Jyväskylä. Vetojuhtana on uudenkarhea Man.

Ehkä Tsekissä ei tiedetä, että Suomessa työn juhla pysäyttää täysin työt, sillä Sanek on saapunut Jyväskylään pahimmoilleen vapuksi. Nyt hän odottaa maanantaita, jolloin lasti puretaan ja uusi pakataan tilalle.

Kolme päivää huoltamon pihalla vieraassa maassa – tästäkö pikkupojat haaveilevat, kun he toivovat olevansa rekkakuskeja?

Kysyin eräältä kuljetusyrittäjältä, mikä on työssä parasta. Vapaus, tuli vastaus ykskantaan. Samaa sanoo moni muukin yrittäjä.

Kuljetusyrittäjän vapaus ei välttämättä ole sitä, että saa itse päättää, minne ajaa, kauanko ajaa ja kuinka lujaa ajaa. Taukojen paikan määrää usein laki tai ajojärjestelijä.

Joidenkin arvioiden mukaan kuljettaja joutuu työssään noudattamaan jopa 8000 erilaista säädöstä ja asetusta. Vapaus on haettava niiden ulkopuolelta.

Yrittäjän on katsottava, ettei ota kyytiin liikaa lastia eikä pakkaa sitä väärään kohtaan. Kuorma on sidottava kunnolla kiinni. Tauot on pidettävä ajallaan. Renkaissa pitää olla pintaa. Valoja ei saa laittaa keulalle liikaa.

Toisaalta rekkamies saa ajatella päivät omia asioitaan. Niitäpä myös Sanek mahtoi ajatella.