Omavaraisuus kunniaan ja pökköä pesään
Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksesta ei ole nykytilanteessa apua.
Omavaraisuus vaatii hyvät polttopuuvarastot ja tulisijan. Kuva: Markku VuorikariVenäjän hyökättyä veljeskansansa Ukrainan kimppuun on moni pohtinut, miten pitäisi varautua, jos Venäjän diktaattori Vladimir Putin päättää muistuttaa erästä toista nyt Natoon liittyvää, aikoinaan hyvin ystävällismielistä naapurikansaa olemassaolostaan.
Vähän arvelen, että vuosikymmenten mittaan huimiin sfääreihin yltäneestä ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksesta ei ole enää apua. Parempi varautua omin voimin kuin luottaa naapurin avunantoon. Sitä toisin saattaa tulla hyvinkin auliisti ja nopeasti. Eri asia on, tuleeko se siinä muodossa kuin halutaan.
Suomi tuo ulkomailta sähköstään reilun viidesosan, siitä suurimman osan Ruotsista. Viidesosa tuonnista on tullut Venäjältä. Jos Venäjän-sähkö pannaan Euroopasta kokonaan poikki, sähköntuonti Suomeen saattaa loppua myös Pohjoismaista, sillä ne turvaavat ensin omat tarpeensa.
Suomessa Olkiluoto kolmonen auttaa. Euroopassa vaikeinta on Saksalla, joka sulki päästöttömät ydinvoimalansa hätäisesti ja on nyt pahasti riippuvainen Venäjän kaasusta. Miksi eivät siellä pistä ydinvoimaloita uudelleen kuntoon?
Venäjän karhun elämöidessä täytyy miettiä, onnistuuko elämä Suomessa ilman yhteiskunnan tukea? Tarvitaan juomaa, ruokaa, lämpöä, vaatteita ja lääkkeitä. Tietysti hengityskelpoista ilmaa, mutta sitä on toistaiseksi saatavissa.
Ensinnäkin tarvitaan vettä. Perheellämme on Uudellamaalla kaupunkiasunto, jossa on maalämpö. Maalämpöä varten poratussa reiässä on vesipumppu, mutta se toimii sähköllä. Vedestä siis voi tulla pulaa. Voi sitä tietysti hakea tarvittaessa järvestä ja keittää, mitä ei muuten tarvitse tehdä isossa osassa Suomea.
Maalämpö tarvitsee sähköä, mutta kylmä ei tule sähköttäkään, sillä talossa on varaava takka ja varastossa puita. Sieltä riittää lämpöä, siellä voi keittää ja paistaa uuniruokaa. Jos Putin pistää piuhat poikki, minä lisää halkoja pesään.
Sähköä tulee myös aurinkopaneeleista, mutta talviaikaan vähänlaisesti. Akkujen hankinta on harkinnassa.
Tiukan paikan tullen voimme siirtyä mökille, jossa on takka sekä kaivo, eli vettä on saatavissa. Sen lisäksi tarvitaan ruokaa. Monella lukijallamme on pakastimet täynnä lihaa ja marjoja, mutta pakastin tarvitsee sähköä. Aggregaatilla sitä saisi tuotettua, onkohan kaupoissa niitä jäljellä?
Ilman pakastintakin pärjää, kaappeihin voi hankkia kuivamuonaa jopa kuukausien tarpeisiin. Kaupasta voi tilata kuivalihaa ja sitähän voi tehdä itsekin.
Kaiken osaavat Martat neuvovat, mitä tarvitaan kotivaraksi. Tärkeintä on vesi, jota tarvitaan pari litraa päivässä.
Sitten tarvitaan juureksia, näkkileipää, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, hilloja, muroja, mehuja, huoneenlämmössä säilyvää maitoa, kala- ja lihasäilykkeitä, pastaa, pussikeittoja, valmiskastikkeita, kastike- ja muusijauhetta.
Marttojen neuvoja pitää vähän laventaa, että pärjää talven yli. Ja vielä pitää kaivaa esille Veikko Huovisen mainio kirja Hamsterit, jota voi lukea kynttilän valossa vällyjen alla ensi talven kaikkien aikojen lumimyrskyssä ja mutustella kuivalihaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
