Syntyykö turvallisuus auroin vai asein?

Kahden Euroopan ydinase­valtion, Britannian ja Ranskan, johtajien hiljattaisessa tapaamisessa päällimmäisiä asioita oli ydinaseisiin liittyvän yhteistyön syventäminen.

Ranskalla on 300 ja Britannialla 215 ydinasetta. Se on riittävä määrä kylliksi ison tuhon aikaan saamiseksi. Silti halutaan lisää ruista ranteisiin.

Atlantin toisella rannalla älyköksi itsensä ristinyt Donald Trump mekastaa samalla asialla ja haluaa vahvistaa ydinasearsenaaliaan. Tämä leikkisä kilvoittelu tuntuu saaneen valloilleen kaikki kynnelle kykenevät paukkupetet.

Harvemmassa tuntuvat olevan rauhaa rakastavat valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet ydinaseiden levittämistä koskevan sopimuksen.

Tähän joukkoon ei Suomi kuulu.

Tosiasiassa tulevaisuudessa sodat käydään vähemmän meluisin asein. Näin vakuuttavat kybersodan asiantuntijat.

Uuden teknologian käyttö mahdollistaa sen, että pienetkin valtiot ja terroristit voivat aiheuttaa jopa suurempaa tuhoa yhteiskunnan keskeisille toiminnoille. Tarvitaan vain riittävän tuhoisaa kyber­hyökkäys maan voimaloihin, viestintä, hallinto- tai liikenne­järjestelmiin.

Tämän näkymättömän tuhovoiman edessä ydinasevarustelu tuntuu entistä järjettömämmältä.

Läpi ihmiskunnan historian sodat ovat olleet osa maailmanjärjestystä. Ihminen on aina löytänyt riittävän syyn hätistellä naapuria. Rauhanjaksot ovat olleet vain valmistautumista uuteen sotaan.

Kansallisten ääriliikkeiden nousu on aina ennakoinut Euroopassa sotia. Yksi sotien käyttövoimasta onkin kansallisen yhtenäisyyden rikkoutuminen ja tyytymättömyys vallitseviin oloihin.

Tämä resepti toimi hyvin 30-luvun Saksassa ja Italiassa. Voisiko sama toistua päällisin puolin hyvin voivassa Euroopassa, tai mikä vielä pelottavampaa, vakavien konfliktien seurauksena Putinin valta­dynastian ja Lännen välillä.

Presidenttiehdokkaista Nils Torvalds otti selkeimmin kantaa Venäjän sisäisten jännitteiden kasvuun lähivuosina. Sillä voisi olla myös vakavia seurauksia naapureille.

Suomen on ratkaistava, ottaako se askeleen kohti syvempää sotilaallista liittoumaa vai olisiko meillä rohkeutta rakentaa rauhanomaisin keinoin tulevaisuuden Eurooppaa, johon myös Venäjä kuuluu. Nyt tarvitaan valtiomiestä, ei sotapäällikköä.