Maatalous käsitetään viljanviljelynä, kotieläintuotantona ja metsätaloutena. Jatkossa se voi olla paljon muuta. Kuva: Stiina Hovi
Lehmistä terapeutteja, tilakeskukseen japanilainen yhteisö - Maaseudun tulevaisuus voi olla hämmästyttävämpi kuin luuletkaan
Asuuko maatilallasi kohta japanilainen ikebanaharrastajien yhteisö? Suomalaisen maaseudun tulevaisuus saattaa olla uskomattomampi kuin osaamme edes kuvitella.
Koteja voivat jakaa ihmisryhmät, joita yhdistää joku muu kuin sukulaisuus, esimerkiksi harrastus. Kuva: Stiina HoviSynkimmissä mielikuvissa suomalainen maaseutu on viittä vaille vainaa. Pienet kunnat kamppailevat talousvaikeuksissa, hylätyt kotitilat rapistuvat perikuntien käsiin ja nuoriso odottaa vain pääsevänsä pois, kaupunkiin.
Onneksi todellisuudessa on paljon valoa. Aluetieteilijä Ilkka Luoto ja tulevaisuudentutkija Sirkka Heinonen kertovat, miksi tilanne ei ole toivoton ja millä eväillä se ei sellaiseksi luisu.
Luoto ja Heinonen puhuvat maaseudun tulevaisuudesta täynnä toivoa ja innostusta. Katetta sille kuitenkin on vain, jos kykenemme suuriin muutoksiin.
Vaasan yliopiston aluetieteen lehtori Ilkka Luoto käyttää termiä hipsteri, mutta korostetaan tässä, että vain paremman termin puutteessa. Sanavalinta on kuitenkin kuvaava, kun Luoto maalailee maaseudun tulevien asukkaiden elämäntapaa.
”Koulutettu kaupunkiväki, luova luokka, hakeutuu asumaan maalle. Sinne heitä vetää maaseudun turvallisuus, ja rauha ja myös innostuminen omavaraistaloudesta. Hipstereiden maaseutu on mahdollinen tulevaisuusskenaario.”
Eivät he varsinaisesti maataloutta harjoittaisi, vaan saisivat elannon luovasta työstään, joka onnistuu etäyhteyksien myötä koko ajan paremmin.
Luodon mukaan meneillään on yhteiskunnallinen arvomuutos, jossa maaseutu löydetään uusien merkitysten ja toimintojen kautta. Julkisuudessa esillä olevat maallemuuttotarinat lisäävät maaseudun vetovoimaa.
”Maalle muodostuu uudenlaisia teknoekoyhteisöjä, joita yhdistävät samat arvot. Esimerkiksi kestävä kehitys. Yhteisöt voivat myös pyrkiä yhteisön energia- ja ruokaomavaraisuuteen.”
Esimerkkinä tällaisesta luovan luokan kansoittamasta pikkupaikasta Luoto mainitsee Salon Mathildedalin, joka toden totta näyttäytyy ainakin mediassa todellisena hipsterimekkana.
”Puhdas luonto ja maalaisromanttinen ympäristö sekä mahdollisuus tehdä jotakin näkyvää muodostavat maaseudun esteettisen ulottuvuuden. Tällainen toimelias idylli voi olla jollekin tärkein virike maallemuuttoon.”
Luoto summaa kolme seikkaa, jotka mahdollistavat sen, että maalla voivat jatkossa asua muutkin kuin alkutuottajat:
”Arvomuutos, teknologia ja liikennejärjestelyt. Ilman toimivaa laajakaistaa ja sujuvia liikenneyhteyksiä osa-aikainen maaseutuasuminen ei ole mahdollista.”
Maaseutupitäjien on myös satsattava rakenteiden ja palveluiden ylläpitoon. Palvelu-, energia- ja liikenneinfran ylläpito ja huolto edellyttävät maan asuttuna pitämistä.
”Jotkut paikkakunnista tulevat häviämään taistelun asukkaista, innovatiivisimmat pysyvät.”
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen emeritaprofessori Sirkka Heinonen sanoo, että tulevaisuuden asuminen ei välttämättä perustu lainkaan omistamiseen.
Uusille sukupolville ei ole niin tärkeää, että koti tai tilukset ovat omia ja suvussa pysyviä. He kaipaavat joustavampia asumisratkaisuja.
Maalla asuminen voi olla myös osa-aikaista. Asumisen monipaikkaisuus yleistyy. Tärkeää olisi mahdollistaa maalla asuminen niille, keitä se kiinnostaa.
”Maaseudulla tyhjilleen jääville tiloille voitaisiin saada yllättäviä asukkaita ja remontoijia. Perheen käsite on muuttumassa ja laajenemassa. Koteja voivat jakaa ihmisryhmät, joita yhdistää joku muu kuin sukulaisuus, esimerkiksi harrastus. Tilakeskukseen voisi muuttaa vaikkapa japanilainen yhteisö”, Sirkka Heinonen sanoo.
Maalla tuotetaan maalaisten ja kaupunkilaisten ruoka. Näin on varmasti myös tulevaisuudessa, vaikka kaupunkiviljely yleistyykin. Maatalous on kuitenkin muuttumassa radikaalisti.
”Kasvissyönti ja veganismi ovat isoja trendejä, jotka väkisinkin muuttavat maataloustuotantoa. On tuotettava sitä, mitä kuluttaja haluaa. Vielä kun tiedetään kotieläintuotannon ilmastonmuutosta kiihdyttävät vaikutukset, ei paluuta ole”, Heinonen toteaa.
Hänen sanoissaan voisi kuulla uhkaavuutta, mutta pois se niistä. Tulevaisuustutkija kehottaa ajattelemaan rohkeasti aivan uudella tavalla, kaikesta.
”Maatalous käsitetään viljanviljelynä, kotieläintuotantona ja metsätaloutena. Jatkossa se voi olla paljon muuta. Entä jos karjaa ei pidettäisi lihan vuoksi, vaan terapiaeläiminä? Luontoympäristön ja eläinten seuran terveyttä edistävät vaikutukset ovat tieteellisesti todistettuja. Eläinten hyödyntäminen hoivatyössä on kasvava trendi. Maatiloilla tarjottavat hoivapalvelut ovat suuri mahdollisuus maaseudulle.”
Heinosen mukaan elämme yhä enemmän elämysyhteiskunnassa. Pienet maaseutupitäjät, jotka tarjoavat idyllisen elinympäristön ja ihmisiä innostavia elämyksiä, ovat voittajia. Maatalous on jatkossa myös elämyspalveluita.
Eläinten hyödyntäminen hoivatyössä on kasvava trendi. Maatiloilla tarjottavat hoivapalvelut ovat suuri mahdollisuus maaseudulle. Kuva: Stiina HoviTulevaisuustutkija kritisoi nykyistä maatalouspolitiikkaa taaksepäin katsovaksi, kun se suosii tilakokojen kasvua.
”On kyseenalaistettava ajatus, että vain iso tila voi kannattaa. Pienillä on mahdollisuus innovoida joustavasti luovasti tuotekehitykseen ja saada sitä kautta kannattavuutta. Tukia pitäisi suunnata voimakkaasti pienille tiloille. Tämä on vain yksi asia, joka maaseudun tulevaisuudesta puhuttaessa pitäisi uskaltaa kääntää päälaelleen.”
Yhdysvaltalaisen toimittajan David Wallace-Wellsin tuore kirja Asumiskelvoton maapallo (Otava 2019) avaa nimensä mukaisesti globaaleja uhkakuvia tulevaisuutemme päälle. Kuivuus, rankkasateet, ilmastopakolaisuus ja vesipula ovat ihmiskunnan todellisia ongelmia, jotka ulottuvat myös tänne Pohjolaan.
”Tällaisten uhkakuvien vuoksi Suomen kaltaisen periferian arvo voi nousta rajusti hyvin nopeasti”, Sirkka Heinonen toteaa.
Ilkka Luodon mukaan ilmastopakolaisuuden lisäksi saatamme tulevaisuudessa kohdata pakolaisaaltoja, joiden syitä ei vielä voi tietää. Toisaalta, kuka tietää miten vetovoimaisena pohjoisen Euroopan maaseutualueet tulevaisuudessa näyttäytyvät.
”Suomi on harvaanasuttu maa, jossa on paljon puhdasta luontoa ja hedelmällistä maaperää. Tämä on vetovoimainen kohde, kun elinkelpoiset alueet globaalisti pienenevät. Jää nähtäväksi, muuttuuko harvaanasutun Suomen väestötiheys tulevaisuudessa”, Luoto pohtii.
Asui täällä keitä tahansa, suomalaisesta kansallisvarannosta on pidettävä huolta.
”On vaarallista, jos Suomen luonnosta riistetään materiaalia monikansallisten suuryhtiöiden voitoksi, mutta ympäristöhaitat jäävät Suomeen. Kansallisvaroja on käytettävä vastuullisesti”, Heinonen sanoo. ”Esimerkiksi Kiina jo rajoittaa harvinaisten maametalliensa vientiä.”
Myös Ilkka Luoto puhuu yhteiskuntavastuun tärkeydestä.
”Kaupungit tarvitsevat maaseutua energian- ja ruuantuotantoon jatkossakin. Tässä kuviossa pitäisi antaa maaseudulle jotain myös takaisin, ei vain ottaa. Suomalainen maaseutu voisi olla myös globaali toimija, kiertotalouden edelläkävijä ja jopa eräänlainen urbaanin kansalaisen hiiliomatunto.”
Aluetieteilijän mukaan yhteiskunnan jako maaseutuun ja kaupunkiin on kenties vielä vallitseva, mutta jo takapajuinen ajatus. Hän povaa rajan tulevaisuudessa liukenevan olemattomiin, kun maaseutu ja kaupunki mielletään yhä enemmän toisistaan riippuvaisiksi.
”Erilaiset tuotanto-osuuskunnat ovat merkki tästä jo nyt. Ruoka tuotetaan maalla, mutta osuuskunnan jäsenet ovat kaupungeissa. Asumisen monipaikkaisuus, luontoharrastukset ja nopeat junayhteydet osoittavat keskinäisriippuvuuden, siinä missä maaseututuotteita trendikkäästi jalostavat nuoret yrittäjäsukupolvetkin.”
Jos maaseutua asuttaa kohta luova luokka: it-asiantuntijat, graafikot, joogaopettajat ja pienpanimoyrittäjät, mihin lykätään maaseudun kouluttamaton väki?
Tietyllä tapaa se lakkaa olemasta. ”Stereotypia maalaisesta, 'pihtiputaan mummosta' häviää, kun uudet sukupolvet ovat yhä koulutetumpia”, Luoto arvioi.
”Elinikäinen kouluttautuminen on uusi normaali. Koulutusmahdollisuudet on tarjottava kaikille, myös maaseudulla”, Heinonen lisää.
Lokakuussa Yle julkaisi kyselyn, jonka mukaan suurin osa kansanedustajistamme haluaa pitää koko maan asuttuna. Ilkka Luodon ja Sirkka Heinosen esittämä maaseudun tuleva kukoistus on siis päättäjiemmekin tahto. Sirkka Heinonen perää tekoja:
”Suurin este muutokselle on passiivinen asenne. Helposti ajatellaan, että tulevaisuus on jotain joka vääjäämättömästi tulee, emmekä voi vaikuttaa siihen. Tästä passiivisuudesta on päästävä ja tehtävä tulevaisuus sellaiseksi kuin haluamme.”
Elinkeinoministeriö on liikehtimässä asian hyväksi. Se on asettanut selvitysmiehen kartoittamaan paikkariippumattoman työn mahdollisuuksia ministeriön vastuulla olevissa organisaatioissa.
”Esimerkiksi etätyön mahdollisuuksia on parannettava huomattavasti. Julkisen sektorin pitäisi olla tässä etulinjassa, korkeakoulujen puolestaan etäopetuksen suunnannäyttäjiä”, sanoo Ilkka Luoto.
”Valtaosa työstä on nykyään aivoilla tehtävää digitaalista tietotuotantoa, joka on luonteeltaan juuri sellaista työtä, jonka teho paranee rauhallisessa maaseutuympäristössä.”
Tämä juttu on kirjoitettu maaseudulla, missä kirjoittaja tekee paikkariippumatonta toimittajan työtään jo kymmenettä vuotta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
