Hiilijalanjäljen määritys

Hiilijalanjäljet lasketaan jakamalla kunkin Euroopan valtion hiilidioksidipäästöjen paino kunkin valtion asukasluvulla. Tästä seuraa, että eniten hiilidioksidia tuottavilla väkirikkailla mailla Keski- Euroopassa on pienempi jälki kuin esimerkiksi harvaan asutussa Suomessa. Tämä näkyy tilastoissa, joissa yleensä EU-kansalaisen jälki on ollut vuonna 2018 keskimäärin 8,9 tonnia hiilidioksidia ja suomalaisen 10 tonnia.

Mittauksen perusteena ovat kaikki ihmisten ja toimintaan liittyvät päästöt. Sen sijaan eläinten ja eliöiden aiheuttama hiilidioksidi kuorma ei ole mukana laskuissa. Suomalaiset poliitikot olivat lähes täysin nielleet mutisematta tämän tilanteen.

Määritykseen saadaan oikeudenmukaisuus ja kohtuus määrittämällä jälki laajempaa asukasryhmää kohti. Sellainen voisi olla meitä koskevana kaikki pohjoismaat. Tällaisia muutamien kymmenien miljoonien asukkaiden ryhmillä voisi jakaa koko Euroopan. Toinen tapa kohtuullistaa olisi jakaa päästöjen paino kunkin maan pinta-alalla.

Suomessa hiilinieluksi laskettava alue kattaa kaiken vihreän kasvipeitteisen alueen. Kasvit sitovat hiilidioksidin yhteytysprosessissa raken­teisiinsa. Globaalisti hiiltä uppoaa myös meriin ja jopa 40 prosenttia eteläisen Jää­meren kylmiin vesiin, viherleviin ja kasviplanktoniin, jotka ovat siellä uivien krillien ravintona.