Kirstunvartija
17.6.201902:00
Eniten arvuuteltiin Rinteen hallituksen valtiovarainministerin paikkaa. Valtionkirstunvartijaa pidetään perustellusti hallituksen kakkospaikkana.
Juha Sipilä ehdotti oman hallituksensa elinkeinoministeriä Mika Lintilää kirstunvartijaksi, keskustan päättäjät hyväksyivät ehdotuksen, ja presidentti nimitti.
Pääministeri ja valtiovarainministeri ovat hallituksen rautainen johtopari. Pääministeri tukee kirstunvartijaa ja tietenkin toisinpäin. Hallituksen toimintakyky nojaa ratkaisevasti tähän akseliin.
Lähimuistissa ovat Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön sekä Esko Ahon ja Iiro Viinasen akselit. Ilman näitä yhteistyökumppaneita Suomi ei olisi selviytynyt historiallisesta lamasta 1990- luvulla.
Rautaista akselia koetellaan heikkenevissä taloussuhdanteissa, joista Suomen Pankki ja muut viralliset tahot männä viikolla varoittelivat. Voimme olla tukalien taloudellisten ja poliittistenkin aikojen porstuassa.
Valtiovarainministerin pääsana on ”ei”. Sen voi tehdä karskisti tai pehmeän päättäväisesti. Esimerkiksi Iiro Viinanen toimi suoraviivaisesti.
Ahti Pekkalalla oli pehmeämpi tapa. Hän otti vastaan kaikki ”kerjuulle” tulleet lähetystöt, kuunteli väsymättä toiveet ja vastasi sen jälkeen lähestystölle pitkällä luennolla valtiontalouden ahdingosta ja maailmantalouden synkistä näkymistä sillä seurauksella, että lähetystön edustajat vetäytyivät vähin äänin Pekkalan virkahuoneesta ja mutisivat pois mennessään, että kaikenlaista päätöntä he menivätkin esittämään harmaantuvalle vastuunkantajaministerille.
Lintilä kertoi (HS 8.6.) huolehtivansa, että Sipilän hallituksen talouspoliittista perintöä ei tuhrita. Oikeastaan Lintilä tuli vain puolustaneeksi hallitusohjelman uunituoreita kirjauksia: työllisyysaste 75 %:iin, työllisiä lisää 60 000 ja julkinen talous tasapainossa vuonna 2023.
Mitään keinoja ei suljeta pois hallituksen talouspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Vaikuttaa selvältä, että työllisyysasteesta ja talouspolitiikan linjan pitävyydestä muodostuu Rinteen hallituksen uskottavuuden koetinkivi.
Lintilä on pääministerin sijainen. Hän johtaa keskustan ministeriryhmää. Lintilä on tällä hetkellä asemiensa perusteella keskustan ”vahva mies”.
Hän taisi olla ainoa realistinen vaihtoehto valtiovarainministeriksi keskustan uudessa radikaalisti pienentyneessä eduskuntaryhmässä. Elinkeinoministerin tehtävät pätevöittivät samoin kuin eduskunnan valtiovarainvaliokunnan jäsenyys ja sen verojaoston puheenjohtajuus.
Lintilän pesti tulee uudelleenarvioitavaksi 7.9. jälkeen.
Ei kannattaisi sulkea pois sitäkään vaihtoehtoa, että valtionvarainministerin paikka on jollakin muulla kuin uudella puheenjohtajalla.
Jos on haluja vaihtoon, se olisi viisasta tehdä myöhemmin.
Keskustan puheenjohtaja on historian varrella toiminut monessa muussakin ministerin tehtävässä kuin vain pää- tai valtiovarainministerinä.
Puheenjohtaja Johannes Virolainen oli toki pää- ja valtiovarainministerinä, mutta myös maa- ja metsätalousministerinä ja opetusministerinä. Hän oli myös hallituksen ulkopuolella.
Uusi puheenjohtaja käytännössä ratkaisee, kuka on Rinteen hallituksen valtiovarainministeri 7.9. jälkeen.
Valtiovarainministerin paikka on siinä mielessä epäkiitollinen, että hän sanoo tilanteen niin vaatiessa ”ei”. Se leimaa myös mahdollista puheenjohtajaa ja hänen puoluettaan.
Talous- ja työllisyyspolitiikka on jokaisen hallituksen kohtalonkysymys. Hallitus ei välttämättä voita myönteisten talous- ja työllisyyspoliittisten aikaansaannosten ansiosta.
Mutta kansa kurittaa vaaleissa varmuudella hallitusta, jos sen talouspolitiikka epäonnistuu.
Kirjoittaja on ministeri.
Jos valtiontalous pääsee hunningolle, eniten siitä kärsivät yhteiskuntamme vähäosaiset.
Seppo Kääriäinen: "Jos valtiontalous pääsee hunningolle, eniten siitä kärsivät yhteiskuntamme vähäosaiset."
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
