Hirvieläinkannan säätelyjärjestelmä on uusittava

Juha Ojala kuvasi erin­omaisessa yliöartikkelissaan (MT 28.5.) hirvieläinkantojen kasvun huonot varjopuolet sekä maanomistajien että yhteiskunnan kannalta. Keskittymällä valkohäntä­peurojen ja kauriiden kantojen kasvun seurauksiin, sivuun jäi hirvikannan säätelyn ongelmien 40-vuotinen historia.

Samalla sivuutettiin hirvi­eläinpolitiikan perusongelma. Metsästysoikeuden haltijat yhdessä riistahallinnon kanssa kohtelevat metsästysoikeuden omistajia sidosryhmänään.

Hirven talvikannan viisinkertaistuminen 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun lopulle nosti vahingot mittaviksi.

Jo vuonna 1982 Valtion­talouden tarkastusvirasto (VTV) piti epäterveenä, että kannansäätely oli yksipuolisesti metsästäjien hallussa. Vuonna 1991 apulaisoikeuskansleri esitti omassa päätöksessään tämän tilanteen korjaamista. VTV palasi vuonna 2005 asiaan perusteellisemmin ja totesi tarkastusraportissaan Hirvikannan säätelyjärjestelmä, että yhteiskuntatalouden kannalta hirven arvo on nykyisellä hirvikannalla negatiivinen.

Mikään näistä oikeusviranomaisten huomautuksista ei aiheuttanut korjausliikkeitä riistahallinnossa.

Tätä historiaa vasten väitän, ettei pelkkä vapauden lisääminen metsästysoikeuden haltijoille ja maanomistajien sananvallan lisääminen alueellisissa riistaneuvostoissa riitä. Hallintoon ja kulttuuriin tarvitaan täysremontti.

Ensiksi riistakeskuksen asema on muutettava: viranomainen ei saa toimia etujärjestönä.

Toiseksi maanomistajien on alettava käyttää aidosti sitä valtaa, mikä heille metsästysoikeuden omistajina kuuluu. Heidän kannattaa vuokrata maat seuralle, joka sitoutuu pitämään hirvieläinkannat siedettävinä.