Haja-asutus merkitsee turvaa

Kaikkialla maailmassa keskittyminen on kiihtynyt, mutta nyt on yhä enemmän järkiperusteita painopisteen muuttumiseksi. Korona leviää siellä, missä asutus on tiheää.

Sama tapahtuu, jos eteemme tulee jokin todella paha pandemia. Silloin kansallinen olemassaolomme saattaa ratketa sillä, kykenemmekö eristäytymään ja pitämään toisiimme etäisyyttä.

Onko tämä tuomiopäivän pelottelua? Ei ole vaan valitettava mahdollisuus.

Työelämän muuttuminen toimistovaltaiseksi suosi keskittymistä. Toimistovaltaisuuden tuoma ostovoima on paisuttanut keskusten palveluvalikoimaa, ja liikennejärjestelmät on pitänyt rakentaa sen ehdoilla.

Koronavirus, digitaalisuus ja etätyön laajamittainen käyttö ovat muuttamassa paljon.

Valtiolla arvioidaan, että valtion toimistotilan tarve puolittunee näiden kokemusten myötä. Arvelen, että samaa lasketaan yksityisissä yrityksissä.

Lukuisat kadut menettävät arkipäivien asiakaskunnasta merkittävän osan. Suurten kaupunkien toimistotilakeskittymien kiinteistöille tulee tarve keksiä uutta käyttöä.

Samalla etätyötä asuinalueellaan tai mökkimaisemissa tekevät ihmiset ryhtyvät kaipaamaan palveluita sinne, missä he nyt viettävät aikaansa.

Myös etätyölle olisi eduksi, jos meillä olisi tukena ”toimistohotelleja” teknisine palveluineen. Mökillään etätyötä tekevä insinööri tai Maahanmuuttoviraston virkamies voi välillä tarvita toimistopalveluita, joita esimerkiksi mökkikunnan kunnanviraston kiinteistö voisi tarjota.

Ei meistä kukaan halua mökkihöperyyttä, vaan ihmisiä pitää välillä nähdä.

Kaupunkien energiahuolto rakennettiin kivihiilen, öljyn ja maakaasun varaan. Keskitetty energiahuolto tarjosi mahdollisuuden energiataloudelliseen vastapainekuormaan, jossa samalla tuotettiin sähköä ja lämpöä.

Nyt kun Helsinki hakee reittiä irrota kivihiilestä, suositukset käyvät kohti hajautettua energiahuoltoa ja jopa kohti kiinteistökohtaisista energiatuotantoa.

Maaseudulla näin on tehty aina. Energiajärjestelmätkään eivät enää pakota tiiviiseen ja tehokkaaseen, vaan väljyydestä syntyy voimavara.

Miten käy joukkoliikenteen ja suurten raidehankkeiden kannattavuuslaskelmien, kun etätyö ja ajasta ja paikasta riippumattomuus lisääntyvät?

Suurten kaupunkien joukkoliikenne ei ole nytkään itsensä rahoittamaa vaan vaatii paljon verovaroja pyöriäkseen. Jos asiakaskunnasta katoaa vaikka vain viidennes, putoaa järjestelmän kannattavuudesta iso siivu pois.

Kykymme kiertää virukset kaukaa on osa selviämistä. Yhtä tärkeää on kyky tuottaa ravintoa ylisukupolvisesti ja huoltovarmasti.

Kun politiikka ja bisnes kaikkialla maailmassa keskittyvät nyt ilmastonmuutoksen hillintään, uskon, että saatamme siinä myös onnistua. Uutta keksitään koko ajan, ja uudet järjestelmät ovat säännönmukaisesti haja-asutusta ja hajautusta suosivia.

Seuraava samanlainen koko ihmiskunnan ponnistus on ravinteiden kierrätyksen järjestäminen. Fosforia tarvitaan ja teemme virheen, jos laskemme sen kaiken meriin.

Kestävän ruokahuollon avainratkaisu on läheisyys. Pellolta pöytään ja sen jälkeen ravinteet takaisin peltoon. Nyt tämä kierto ei toimi.

Ruoka lähtee pellolta pöytään, mutta sen jälkeen ravinteet kulkeutuvat jätevedenpuhdistamon lietteen mukana puistojen rakennusmaaksi tai mereen epäpuhtauksineen. Uusi fosfori pellolle tuodaan kaivoksesta. Näin ei loputtomasti voi jatkua.

Kirjoittaja on valtiovarainministeri ja keskustan kansanedustaja.

Seuraava koko ihmiskunnan ponnistus on ravinteiden kierrätyksen järjestäminen.