En muuta maalle, mutta vien rahani sinne
Kun päivän valo yltää yli kuuden illalla ja kylmyys väistyy, suuntaan maakuntiin.23.12.202001:00
"Ei ainakaan maalle", kiirehti aluekehitystä ja muuttoliikettä usein kommentoiva konsultti Timo Aro vastaamaan, kun Helsingin Sanomat kysyi, minne ihmiset pääkaupunkiseudun kaupungeista muuttavat.
Ihmiset muuttavat pääkaupunkiseudun kehyskuntiin. Jutussa kerrotaan, että niissä on edullisempia tontteja, tilaa ja rauhaa. Kirkkonummelta 5 800 neliön tontin merenrannalta ostanut perhe perusteli omaa ratkaisuaan luonnon läheisyydellä.
"Eläimet näkyvät ja kuuluvat. Luonto on osa kotiakin."
Kuulosti maalta, mutta juttu on kirjoitettu Hesarille, joten siinä oli kaupungin sävy. Kaupunkihan Kirkkonummi on ja Helsingin talousaluetta laajasti ajateltuna.
Aika paljon raskaampi juttu oli Sitran tutkimus suomalaisista. Kyselytutkimus 1 500 kaupunkilaiselle yleistettiin kattamaan kaikki suomalaiset.
Sitä voi kutsua karkeaksi munaukseksi.
Olen aiemminkin kuunnellut Sitraa sillä korvalla, että ihan kaikki siellä eivät koko Suomen kirjavuutta pysty käsittelemään, mutta nyt asenteet paljastuivat koko laajassa mittakaavassa. Kukaan Sitrassa ei hoksannut ajatusvirhettä.
Mutta kritiikistä viis, projektijohtaja Markus Terhon yhdeksi tärkeimmistä nostama tulos oli ratkiriemukas. Tiiviisti kaupungeissa asuvat kaipaavat lähiympäristöönsä maaseutumaisia elementtejä, kuten luonnonläheisyyttä ja väljyyttä! Eli haluavat asua maalla!
Maalaisilta olisi saanut saman vastauksen sillä erolla, että tulkinnan halusta asua maalla voi jättää pois.
Minua molemmat jutut kiinnostivat kovasti, sillä asun Helsingissä, mutta vietän aikaa maallakin. Yli kymmenen vuotta kävin uskollisesti töissä keskustassa Maalaisten talossa Simonkadulla. Kaupunki oli pitkään vireä ja ilmapiiri raikas.
Kesäisin on hiljentynyt ennenkin, mutta nyt ei ollut ketään. Terveestä kaupungista kertova ihmisvilinä on ollut poissa lähes vuoden. Turistit ovat kadonneet ja työpaikkoja tuhansia tyhjillään. Moni kivijalkaliike on konkassa.
Paljon muuttuu toki, kun matkustamisen rajoitukset poistuvat. Matkailijat palaavat, mutta palaavatko kaupunkilaiset? Asukkaita varten kaupunki on eikä turisteja.
Koronavuosi on tietenkin ollut erikoinen. Etätyö ei ole vain herkkua, ja välillä on tehty työtä puoliväkisin. Keväällä työpaikoillekin varmaan palataan.
Tosin itse aion palata Simonkadulle korkeintaan puoleksi aikaa entisestä, jos työnantaja suo. Ja nyt näyttää, että suo.
Kun päivän valo alkaa yltää yli kuuden illalla ja kylmyys väistyy, suuntaan maakuntiin. Tai sitten jään tähän keittiönpöydän ääreen.
En kaipaa kaksoiskuntalaisuutta tai muitakaan päätöksiä tai mielipiteitä hallitukselta, Arolta tai Sitralta. Aion vain käyttää vapautta päättää itse.
Käytännössä aion tulevaisuudessa käydä enemmän kuin ennen kaikkialla muualla kuin Helsingin keskustassa, josta muuten asun noin kolmen kilometrin päässä.
Tällaista näkymää vasten tuntuvat aika kapeilta usein nähdyt ajatukset, että muuttoliike maalle ei ole todellista tai että palveluita kannattaa keskittää. Ajattelussa eteenpäin, kiitos.
Aro on kuitenkin kohdallani oikeassa. Toisin kuin Hesarin perhe, en muuta maalle ja maksan veroni Helsinkiin. Mutta muista euroista ja ajastani aion ainakin kolmasosan viedä muualle.
Monikohan nyt jo toista kuukautta mahdollisimman harmaata marraskuuta viettänyttä kaupunkilaista hautoo samantapaisia ajatuksia?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
