"Gretzky kiinnostui yhteistyöstä ja löimme kättä päälle" – 80-vuotias urheiluvälinekeksijä Antti-Jussi Tiitola jatkaa yhä kehitystyötä

Antti-Jussi Tiitola on kehittänyt monia eri urheiluvälineitä. Kuva: Rami Marjamäki

Kangasalaisella Antti-Jussi Tiitolalla, 80, on yli puolen vuosisadan kokemus talviurheiluvälineiden suunnittelusta. Hän on tehnyt monta urheiluvälinekeksintöä ja kehittänyt jopa uusia lajeja.

Kaksikymmentä vuotta sitten Tiitola kehitti nykymuotoisen retkiluistelun risteyttämällä monot luistimenteriin. Muutama vuosi sitten hän ideoi karvapohjasuksen, joka yhdisti hiihdon, lumikenkäilyn ja laskettelun.

Nyt hänellä on käsissään uusi jääkiekkomaila PAMA, joka sisältää hänen kehittämänsä patentin. Keksintö syntyi oman hevostallin perähuoneessa.

Parhaiten Tiitola tunnetaan kehittämään Titanista, joka oli 80-luvulla tunnetuin jääkiekkomaila maailmassa. Punaista klassikkotuotetta myytiin parinkymmenen vuoden aikana yli 15 miljoonaa kappaletta.

Tiitola sai innostuksen urheiluun verenperintönä. Isä Jaakko Tiitola kuului veljessarjaan, joka oli perustamassa jääkiekkoseura Ilvestä ja voittamassa lukuisia Suomen mestaruuksia 30-luvulta alkaen.

Jääkiekkoilijan sijaan Tiitolasta tuli maajoukkuetason alppihiihtäjä, joka sekin alkoi Pyynikin rinteistä.

Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi vuonna 1961, hän tutustui Wärtsilän materiaalilaboratoriossa, lasikuitulujitteisten muovien maailmaan. Ensimmäinen oma suksimalli valmistui keväällä 1963. Tämän jälkeen suksiteollisuus vei mukanaan ja aktiivi urheilu-ura sai jäädä

Vuonna 1966 Tiitola hankki suksien valmistuksessa käytetyt koneet ja ryhtyi valmistamaan suksia ja jääkiekkomailoja Titan-nimellä.

Keksimisen ilo ajoi miestä eteenpäin.

"En ole koskaan halunnut kopioida, vaan olen aina seurannut oman luovuuteni tietä. Se on johtanut sekä onnistumisiin että epäonnistumisiin."

Vuonna 1972 Karhu osti Tiitolan maila- ja suksibisneksen - syntyi Karhu-Titan, jonka kehityspäällikkönä Tiitola toimi.

70-luvulla jääkiekkoa pelattiin umpipuisilla mailoilla. Tiitola suunnitteli ensimmäisenä maailmassa jääkiekkomailan, jonka voileipä-rakenne oli samanlainen kuin sen ajan lasikuitusuksissa.

Titanin rakenne oli kevyempi ja kestävämpi, mutta esteenä oli pelaajien jyrkkä ennakkoasenne tekniikkaa kohtaan.

Ajan myötä Titanin myynti kasvoi, mutta menestystarinaan tarvittiin iso onnenpotku.

Vuosina 1972-1973 Neuvostoliiton maajoukkue pelasi ensimmäiset ottelunsa Kanadassa. Karhu-Titanin ruotsalaisella yhteyshenkilöllä oli hyvät suhteet joukkueen valmennusryhmään. Hän sai neuvoteltua, että Punakoneeksi nimetty joukkue pelaa Titan-mailoilla Kanadassa.

"Mietimme kovasti, kuinka saamme parhaan hyödyn irti. Siihen aikaan kaikki jääkiekkomailat olivat puunvärisiä. Joku keksi, että maalataan Titanit punaiseksi, koska Neuvostoliiton joukkuetta kutsutaan punakoneeksi."

Punaisesta Titanista tuli hetkessä myyntihitti. Menestyksen ansiosta Kanadaan perustettiin oma mailatehdas 70-luvun lopulla.

Tiitolan suuri keksintö oli lavan alalaidan muovi, jonka ansiosta lapa ei kulunut säleiksi. Pari kilpailijaa yritti kopioida rakenteen, mutta patenttiriidat kääntyivät Titanin eduksi.

Toinen käänteentekevä hetki koitti Lake Placidin olympialaisissa vuonna 1980. Titanin paikallisen myyntimies sai ystävältään vinkin, että Kanadan joukkueessa pelaa nuorukainen nimeltä Wayne Gretzky. Hänestä tulisi seuraava supertähti, jonka kanssa kannattaisi tehdä sopimus nyt.

Tiitola sopi Gretzkyn kanssa tapaamisen majapaikan saunaosastolle.

"Gretzky kiinnostui yhteistyöstä ja löimme kättä päälle. Teimme hänelle sopivan mailan. Hän pelasi Titanilla seuraavat 11 vuotta."

Titanin, Kohon ja Torspon johdolla suomalaiset mailanvalmistajat hallitsivat maailmanmarkkinoita 80-luvulla.

Vuonna 1991 Karhu Titan myi koko jääkiekkobisneksen amerikkalaiselle sijoitusyhtiölle. Samalla Tiitola irtautui yhtiöstä.

Samoihin aikoihin alkoi suomalaisen mailateollisuuden alamäki. Tiitolan mukaan homma kaatui siihen, että Suomessa ei osattu katsoa tulevaisuuteen ja luotu rohkeasti uutta.

Tiitola oli aikaansa edellä. Hän valmisti jo vuonna 1984 komposiittimailoja, mutta pelaajat ja rahoittajat eivät niille lämmenneet.

Tämän päivän johtavat mailamerkit, CCM ja Bauer, ovat Adidaksen ja Niken kaltaisten jättikonsernien omistamia.

Istumme Antti-Jussi Tiitolan pienessä työhuoneessa Kangasalan Saarikylässä. Ikkunasta näkyy hevosten harjoitusrata ja järvenlahti. Tiitola muutti perheensä idylliselle maaseutukylälle 35 vuotta sitten.

Seinille, valokuva-albumeihin ja leikekirjoihin on taltioinut huikea määrä muistoja vuosikymmenten varrelta.

Viimeiset luvut ovat vielä kirjaamatta.

Syksyllä 2015 hän törmäsi sattumalta Mikko Raulahteen, jonka kanssa hän oli kehittänyt Montreal Nitro -nimistä mailaa vuosituhannen vaihteessa.

"Mikko kysyi, vieläkö kiinnostaisi kokeilla mailanvalmistusta. Kieltäydyin, mutta muistin myöhemmin patentoimani lavan liitosrakenteen, joka parantaa merkittävästi komposiittimailan ominaisuuksia. Olin kokeillut rakennetta muutamia vuosia aiemmin hevostallini takahuoneessa, jossa aloittelin hiilikuituisten retkiluistinten valmistusta."

Tiitolan ideasampo ei hyydy vielä 80-vuotiaanakaan. Hän kehittää jatkuvasti uutta ja tallentaa ideansa ruutuvihkoihin.

"Suurin oppi on se, että menestyäkseen on oltava mukana lajissa ja tunnettava tuotteen toiminta. Sitten insinöörinä on kyettävä muuttamaan oma tunne tekniikaksi. Mailoja ja suksia voi tehdä piirustuslaidalla vain tiettyyn pisteeseen asti. Loppusilaus syntyy omien kokemusten ja aistien avulla."