SM-tason kiipeilijä keksi valmistaa kiipeilyvälineitä puusepänverstaan jämäpaloista: "Puiset otteet sopivat paremmin myös kylmiin tiloihin"

Tomi Nytorpilla on kotona oma kiipeilyseinä. Sen otteista löytyy toki myös itse tehtyjä puisia otteita. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Radanvarrella seisovan sympaattisen ulkorakennuksen suurista ikkunoista kuultava lämmin valonkajo rikkoo alkutalven hämäryyden.

Lasiseinän takana nurmijärveläinen puuseppä Tomi Nytorp viimeistelee viimeisintä taidonnäytettään, loimupähkinästä työstettyä, massiivista lankkupöytää. Työnjälkeä katsellessa hiipii mieleen väistämättä ajatus: Onko kyseessä ruokapöytä vai taideteos?

Viisitoista vuotta sitten puusepäksi opiskellut Nytorp perusti yhden hengen puusepänverstaan Nurmijärvelle, vanhan ratavahdin talon pihapiiriin vuonna 2008. Nykyisin verstaalla valmistuu mittatilaustyönä ruokapöytiä, penkkejä ja tuoleja, hyllyjä, kiintokaappeja sekä kylpyhuonekalusteita.

Paitsi taidokkaista puusepän töistään, tunnetaan Nytorp myös huikeasta kiipeilyurastaan. 1990-luvun alkuvuosina kiipeilyn aloittanut Nytorp on nykyisin lajin tunnetuimpia ja arvostetuimpia nimiä Suomessa. Miehen taidoista kertovat useat köysikiipeilyssä voitetut Suomen ja Pohjoismaiden mestaruudet.

Nytorp on yhdistänyt vankan kiipeilytuntemuksensa myös puusepän töihin. Hän valmistaa verstaallaan puisia kiipeilytarvikkeita, kuten otteita, joiden avulla kiipeilijät etenevät kiipeilyseinällä ja otelautoja, eli sormivoimien vahvistamiseen käytettäviä treenivälineitä.

"Ei otteiden suunnittelu ja kiipeilijöitä palvelevien välineiden valmistaminen olisi mahdollistakaan ilman hyvää lajituntemusta", Nytorp huomauttaa.

Kiipeilyotteiden ja otelautojen lisäksi Nytorp on rakentanut myös kokonaisia kiipeilyseiniä, sekä niissä käytettäviä bokseja eli erikokoisia ja -mallisia vanerimuotoja.

"Rakentamiani seiniä löytyy kiipeilyhallien lisäksi myös nuorisotiloista, kouluista ja kiipeilyseurojen omista treenipaikoista."

Puusta tehdyt kiipeilyotteet kestävät käytössä pitkään. Niitä voi pinnan kuluessa karhentaa itse uudelleen. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Monille visuaalisuus on kiipeilyssä tärkeässä osassa. Kotikiipeilyseinien yleistyessä voi puusepän työstämän puuotteen nähdä myös sisutuselementtinä. Teollisesti tuotettuihin, värikkäisiin muoviotteisiin verrattuna käsityönä tehty, puinen ote on todella kaunis, jo itsessään kuin taideteos tai koriste.

Puu on kiipeilijöiden parissa suosittu materiaali myös sen ihoystävällisyyden ja muiden ominaisuuksien vuoksi. Esimerkiksi sormien lämmittely puisen otelaudan avulla kivessä roikkumisen sijaan säästää sormenpäiden tärkeän ihon itse suorituksen.

"Puiset otteet sopivat paremmin myös kylmiin tiloihin, koska puu on materiaalina lämmin, eikä se hikoille kuten muovi", Nytorp sanoo. "Puun etu on myös se, että kun ote hieman kostuu niin kitka vain paranee."

Nytorpin puusepänverstas sijaitsee Nurmijärvellä. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Mikään uusi idea puiset otteet eivät ole. Kuten monet kiipeilijät, myös Nytorp kertoo tehneensä omaan käyttöön, omalle treeniseinälleen puuotteita jo uransa alkuaikoina 1990-luvulla.

"Ne ovat kulkeneet mukana jossain määrin aina. Kun sitten yrityksen myötä tuli käyttöön koneet ja laitteet, niin syntyi ajatus, että otteita voisi alkaa tehdä laajemmassakin mittakaavassa."

Nykyisin Nytorpin työstämiä otteita löytyy jo useammastakin kaupallisesta kiipeilyhallista, kuten Turun Bouldertehtaalta.

Puusepän verstaalla otteita syntyy sivubisneksenä, kun niitä on aikaa ja intoa tehdä.

"Käytän otteisiin nurkkiin kertyviä jämäpaloja,” Nytorp kertoo. "Toinen vaihtoehto olisi käyttää ne tilojen lämmittämiseen, mutta näin niistä saa suuremman hyödyn, kun pienimmätkin jämäpalat voi käyttää otteisiin."

Osaan otteista Nytorp tekee kitkapinnan epoksihiekalla, mutta suureen osaan otteista kitkapinta syntyy luonnonmukaisemmin syyrakenteen kautta ja puuta teräsharjalla karhentamalla.

"Esimerkiksi tammessa ja saarnessa on syyrakenne, johon saa hyvin kestävän karhennuksen. Näiden otteiden etu on myös se, että kun pinta kuluu, sen voi itse uudelleen karhentaa teräsharjalla."

Tomi Nytorp valmistaa kiipeilyotteet puun jämäpaloista. Näin mitään ei mene hukkaan. Eri puulajeilla on erilainen tuntuma. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Pintojen kuluminen onkin yleisesti käytössä olevien kiipeilyotteiden suurin ongelma – kun kitkapinta kuluu, on ote käyttökelvoton.

"Muoviotteiden kestävyys vaihtelee todella paljon otemerkeittäin ja malleittain", kertoo Turussa Bouldertehdas-kiipeilyhallia pyörittävä Olli Manni.

"Meillä osa otteista on kestänyt kolme vuotta, osa kymmenenkin. Pahimmillaan ote voi mennä käyttökelvottomaksi parissa kuukaudessa ja jäljelle jää vain vaikeasti kierrätettävää jätettä."

Vaikka materiaalien kehitystyötä tehdään jatkuvasti ja jätteeksi jääneiden otteiden jatkokäyttöä ja kierrätystä pyritään edistämään, esimerkiksi polyuretaanista valmistettujen otteiden kierrätys on yhä hankalaa. Kierrätyksen ongelmana on otteiden sisältämät materiaalit sekä värit, jotka vaihtelevat todella paljon.

Täyspuisella otteella kierrätysongelmaa ei synny. "Kun otteen elinkaari päättyy, on kierrätys helppoa, yksinkertaisimmillaan sen voi hyvin polttaa vaikka takassa tai nuotiossa", Nytorp vinkkaa.