Kässäkerhossa saa hullutella

Kirsi Tuunanen, Vuokko Pietiläinen, Asta Vesamäki, Eeva Niskanen ja Leila Muli pitävät kerhoiltaa viikon kohokohtana. 

Kutimet viuhuvat ja nauru raikuu, kun naisten kässäkerho on koolla Äänekosken Mämmenkylällä.

Kerhoperinne alkoi viisi vuotta sitten. Nyt vakituisia osallistujia on noin kymmenen. Ikähaarukka huitelee neljänkymmenen ja seitsemänkymmenen välissä.

Jutustelun lomassa jokainen tekee omia käsitöitään. Samalla jaetaan ideoita ja autetaan toista. Tärkeintä on sosiaalisen pääoman hankkiminen.

”Nykyään kyläillään vähemmän. On tärkeää ja terapeuttista, että saamme pälpättää yhdessä. Täällä jaetaan elämän ilot ja surut. Kun lapsenlapsia syntyy, jännitämme niitä toistemme puolesta”, kerhoaktiivi Leila Muli kehuu yhteishenkeä.

Kerho kokoontuu keskiviikkoiltaisin Mulin kotitilalla. Kesäisin kokoontumispaikkana toimii Metsäpirtin kylätalo.

Kerholaiset ovat ahkeria neulojia. Tänä syksynä lapasia ja sukkia lähti Operaatio Joulun Lapsi -keräyksen mukana Moldovan ja Romanian köyhille lapsille. Joulupaketteihin pakattiin myös kyläläisten lahjoittamia koulutarvikkeita.

Kudonnaisia on lahjoitettu myös vanhainkoteihin, Keski-Suomen synnytyssairaalaan ja kyläläisten vauvoille.

”Vastaanotamme toiveita lahjoituskohteista. Eräs kyläläinen vinkkasi, että kaikilla kylän eskarilaisilla ei ole villasukkia. Nyt jokaiseen pieneen kumppariin löytyy villasukka”, Eeva Niskanen toteaa.

Kerhossa saa hullutella ihan kunnolla. Juttujen perusteella vain taivas on rajana kutimien kanssa touhutessa.

Kerholaiset ovat kutoneet paljussa, karaoketapahtumissa ja vuokraamillaan kesämökeillä. Suunnitteilla on kudontakävely ja Kyproksen reissu.

Oma lukunsa on jokakesäinen kudontamaraton, jossa yhteinen harrastus saavuttaa multihuipennuksen.

”Viimeksi kudoimme meillä iltakuudesta aamukuuteen. Osa meni maratonilta suoraan töihin. Naapurissa asuva tyttäreni oli ihmeissään, kun huiskuttelimme hänelle parvekkeelta aamulla. Hän tekstasi, että ootte ihan hulluja”, Muli nauraa.

Lankojen metsästäminen on osa kudontaharrastuksen viehätystä. Koskaan ei voi tietää, mitä löytöjä tekee. Mämmen naiset ovat käyneet yhteisillä langanhakumatkoilla Tallinnassa.

”Kun muut rahtasivat laivaan kaljakärryjä, me toimme laatikkokaupalla lankoja”. kerholaiset tuumaavat.

Tunnin kutomisen ja rupattelun jälkeen ohjelmassa on herkuttelua. Tapana on, että jokainen tuo vuorollaan kahvileivonnaiset. Tällä kertaa tarjolla on itseleivottuja lihapasteijoita ja rahkapiirakkaa.

Mämmenkylä sijaitsee Keitele-järven syleilyssä Äänekosken pohjoispuolella. Nelostien varrella oleva kylä sai nimensä, kun vuonna 1544 alueelle asettui pälkäneläinen Niilo Mämme.

Muli on toiminut Mämmen kyläyhdistyksen puheenjohtajana 25 vuotta. Hän jättää tehtävän vuoden lopussa.

Tällä hetkellä kyläläisiä kaihertaa yli sadan oppilaan kyläkoulun lakkauttaminen. Viime syksystä alkaen Mämmen alueen lapset on kuljetettu Äänekosken keskustaan yli 1000 oppilaan yhtenäiskouluun.

Väistyvä puheenjohtaja kehuu Mämmenkylää vireäksi asuinpaikaksi, jossa henki on hyvä.

”Jos kysytään onko täällä mukava asua, niin viimeistään kässäkerhon myötä on. Jouluviikolla emme kokoonnu, mutta heti joulun jälkeen kiireesti”, Muli kertoo. ”Olisi ihan kauheaa, jos kokonainen viikko jäisi välistä.”