Vaakunaeläin vaihtoon!

Suomalaisten itsetuntoa pidetään heikkona. Siihen on historialliset syynsä. Vuosisatojen alamaisuus vieraille

hallitsijoille jättää jälkensä.

Varmaan maantiedekin vaikuttaa. Kasvukausi on lyhyt, talvi pitkä ja pimeä. Karusta ja kylmästä maasta revittävä elanto on pitänyt nöyränä.

Maamme kansallinen herääminen viipyi 1800-luvulle. Silloin sen yhtenä kantimena toimi kieli.

Erityisen ylpeitä suomalaiset ovat Lönnrotin keräämästä ja sepittämästä Kalevalasta. Asiaan kuuluu, että harva sitä on lukenut.

Itsenäinen Suomi rakennettiin

yhtenäiskulttuurin varaan. Koti, uskonto ja isänmaa kantoivat 1980-luvulle asti.

Kuka muistaa vielä, miten vaikeata oli luopua Yleisradion uutismonopolista. Tai millainen poru edelsi kaupallisten radioasemien perustamista.

Nyt yhtenäiskulttuurista on

jäljellä enää rippeet. Jo pitkään ja aivan vakavasti on keskusteltu, voiko koulun joulujuhlassa laulaa virsiä tai nostaa esiin mitään kristinuskoon liittyvää.

Monet kaupunkikoulut ovat jo

muovanneet joulujuhlasta puolipakanallisen sekametelisopan. Sen ei haluta loukkaavan maahanmuuttajien ja

uskonnottomien vakaumusta.

Kevätjuhlien perinteinen Suvivirsi on myös kiikun kaakun.

Tämä on tietenkin vasta alkua. Tutkijat ovat havainneet, miten vaarallisia monet muutkin yhtenäiskulttuurista periytyvät symbolit ovat.

Virsien jälkeen on kyseenalaistettu isänmaalliset laulut.

Erityisen pahoja ovat sotaisat marssit ja lippulaulut. Niissä tanner tömisee, uhreja annetaan ja hurmetta riittää.

Samaan listaan kuuluvat vääränlaista henkeä ja miehisyyttä kohottavat maakuntalaulut.

Vaasan urhot eivät ole ainoita, jotka ovat valmiita taistelemaan kuolemaan. Kainuun maakuntalaulussa solvataan muualle muuttaneita.

Jopa Maamme-laulusta löytyy vihapuheen piirteitä.

Tutkijoiden havainto on tietenkin oikea. Miehistä uhoa ja vihapuhetta

isänmaalliset laulut kaikki tyyni.

Ihmetellä sopii, miten me vanhan kansakoulun laulukirjan läpilaulaneet aikuiset olemme selvinneet ilman tämän pahempia traumoja.

Ennakoin, että seuraavaksi tutkijat vaativat kaikkien kansallistunnusten käytön lopettamista. Tämä koskee etenkin urheilukilpailuja, joissa niillä nostatetaan uhoa.

Yksilölajeissa kansallistunnuksista on helppo luopua. Joukkuelajeissa se on vähän vaikeampaa.

Ehkä joukkueet voisi nimetä aakkosilla, numeroilla tai väreillä, jotka arvottaisiin ennen kisoja.

Listaa voi jatkaa helposti muihin kansallisiin tunnuksiin. Siniristilippu nostattaa vääränlaista kansallistunnetta. Sen käyttö voitaisiin rajoittaa äitienpäivään.

Väistämättä edessä odottavan

kieltolistan kärkeen kuuluu Suomen vaakuna. Siinä luontoomme kuulumaton urosleijona riehuu miekan kanssa.

Länsi lyö itää, mikä on enemmän kuin asenteellista.

Jos vaakunasta välttämättä halutaan pitää kiinni, ainakin sen kuva-aihe pitää muuttaa rauhanomaiseksi, tasa-arvoiseksi ja kotimaiseksi.

Esimerkiksi metsäjänis sopisi uudeksi vaakunaeläimeksi. Se on pelokas eläin, joka vaihtaa turkin väriä vuodenaikojen mukaan.

Jänistä osuvampaa symbolia maallemme on vaikea löytää.